Minusta tuli tänä kesänä rouva.
On erikoisen hyvä tunne, että yksi asia elämässä on varmaa ja valmista. Se opettaa ajattelemaan tulevaisuutta uudestaan niin, että nyt meitä on kaksi etenemässä yhdessä omia elämänreittejämme. Joskus sitominen voi olla äärettömän vapauttavaa.
Olen oppinut ajattelemaan asioita yksinkertaisemmin. Välillä eri elämän vaiheessa olevan ystävän kuunteleminen tuntuukin raskaalta. Hän eli pitkään sinkkuelämää ja nyt suhteen alkuvaihetta. Se on jännittävää aikaa, mutta minulle se on ollut raskasta. Pitää oppia toisen tavoille. Opetella missä kulkee rajat. Opetella riitelemään. Opetella mitä oikeasti toinen tarkoittaa vaikka sanoo toista. Opetella muokkaamaan ja muokkautumaan.
Monet saattavat ajatella, että ikäisemme ovat suhteellisen nuoria menemään naimisiin. Suhteellisuus antaakin käsityksen iän mahdottoman laajasta repertuaarista. Kunpa voisi puhua kokemuksen tai mielen iästä, se antaisi ihmisestä paremman kuvan. Tällä en tarkoita sitä, että olisin jotenkin aikavampi kuin muut ikäiseni. Kaukana siitä. Mutta minulle ei voi kyllä sanoa, että jääköhän harmittamaan kun ei nuorena ollut villi ja vapaa. Ei varmasti. Nyt on ihana olla rauhassa ja villi ja vapaa - yhdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti