Personal Training

Aloitettiin viime viikolla uudessa kuntokeskuksessa Gimnasio Argüelesissa ja taas on kauhea kuntovimma päällä. Olen aina treenannut säännöllisesti, mutta usein vuodessa on pari sellaista kunnon piikkiä. Nyt on päällä yksi. Salilla saa oikein "personal trainerin", joka teki minulle ja Jerelle omat kuntosaliohjelmat ja on aina paikanpäällä auttamassa ja ohjaamassa. Viime sunnuntaina kävin myös spinningissä, joka oli kovin koskaan tekemäni tunnin treeni. Toivottavasti parin viikon päästä alkaa kulkea vähän helpommin :) Ohjelmat meillä on seuraavanlaiset: Minulla on kolmena eri päivänä kuntosalitreeniä, treeni vaihtuu päivittäin kierrolla A, B ja C. Lisäksi yhtenä päivänä tunnin spinning ja viidentenä bodyfitness (bodypump) tai pilates. Jerellä taas neljä kertaa kuntosalia rutiinein A, B, C, D ja kerran spinning. Jere ei ole koskaan käynyt spinningissä ja saa nähdä miten miehen käy!

Älkää huolehtiko, aikaa jää kuitenkin paljon myös kaikkeen muuhun! Salilla kun voi käydä siihen ainaan kun parhaaksi näkee (aina klo 23 asti) ja yliopistolla pidempiä päiviä on vain maanantai ja tiistai. Eilen Jere tuli vastaan Moncloan pysäkille ja mentiin Oesten puistoon nauttimaan luultavasti viimeisistä 22c lämpöpäivistä. Puistoretki alkoi kyllä vähän kireissä tunnelmissa, sillä Jere oli varoituksista huolimatta käynyt espanjalaisessa parturissa ilman tulkkia ja nyt koko pää oli alettu koneella lyhyeksi ja vain "etuhiukset" oli jätetty erikoisiksi eripituisiksi pitkiksi hapsuiksi pystyyn hyppyritukkatyyliin. Ihme kun eivät vielä olleet laittaneet sellaista täällä niin erikoisen suosittua paksua rastaa niskasta roikkumaan... Puisto kuitenkin auttoi rauhoittumaan ja kotona sain leikata "otsahiukset" normaaleiksi. Nyt Jere näyttää sitten ihan virolaiselta (no offence), mutta siinähän  sitten näyttää :) Onneksi luottoparturi ja rakas ystäväni Vilma tulee näillä näkymin marraskuun lopulla käymään!

Ollaan käyty nyt myös pari kertaa kaveriporukalla elokuvissa. Viimeviikolla käytiin katsomassa Ryan Reinoldsin yksin tähdittämä Buried ja tällä viikolla facebook elokuva social network. Kummatkin leffat olivat mielestäni hyviä, mutta Social Nework sopi minun tyylilleni paremmin. Kannattaa käydä katsomassa! 

Madridissa suurin osa elokuvateattereista näyttää vain espanjaksi dubattuja elokuvia. Espanjan kielen opettelun vuoksi voisin jotenkin ymmärtää näissä käymisen, mutta kyllä dubbaus syö elokuvista PALJON. Nyt ollaan löydetty ainakin kaksi elokuvateatteria, jotka näyttävät V.O.S.E elokuvia. Tämä kirjainsarja siis tarkoittaa että versio on orginaali ja espanjalaisilla teksityksillä. Yksi tälläinen orginaaleja versoita esittävä teatteri on nimeltään Princesa ja sijaitsee c/Princesalla Plaza de Españan nurkilla. Ainakin se sali, mihin me päädyimme oli kuitenkin TODELLA pieni, eli tuollaista Porvoon studio 123 kokoa (lue: Appiukon kotiteatteri ajaisi saman asian). Toinen elokuvateatteri sijaitsee Solin lähellä. Nimi oli mielestäni Cineplex Ideal, mutta täytyy vielä varmistaa. Leffateatteri löytyy kuitenkin Plaza de Jacinto Benaventen kulmalta ja on ainakin kooltaan paljon Princesaa miellyttävämpi.

Varattiin tänään lennot ja hotelli Barcelonaan!! Viivytään Barcelonassa kolme yötä 6.11 - 9.11 niin, että meno on aivan aamusta ja tulo vasta illasta. Me ei kumpikaan olla koskaan ennen käyty Barcelonassa, joten neljä päivää varmaan täyttyvät nopeasti. Olin kyllä aika pettynyt, että jouduttiin valitsemaan lennot yli junan. Lentomatka kun kestää vain häpeällisen reilun tunnin ja junamatka noin kolme. Jouduttiin päätymään ryanairin lentoihin, sillä junamatkat olivat niin monin kertaiset. Nyt vähän surullista epäekologista matematiikkaa: 

Lennot ryanairilla kaikkineen kahdelta henkilöltö edestaikaisin 135€, kesto 1h 20min. 

Pikajunalippu 115€ suunta/hlö = 460€, kesto n. 3h

Junalippu 64€ suunta/hlo = 256€, kesto n.9h

Reina Sofia!

Pääsin vihdoin käymään Reina Sofiassa! Kolme tuntia vierähti hetkessä ja odotan jo, että pääsen seuraavien Madridin vieraiden kanssa käymään uudestaan. Eniten Reina Sofiassa rakastan sitä, että jokainen taideteos on erilainen. Pradossa historialliset raamatunaiheet toistavat toinen toistaan, eikä välillä voi olla varma oliko jo vieraillut kyseisessä huoneessa. Toki sieltäkin löytyi helmiä, kuten aikaisemmin kirjoitin, mutta kyllä siellä (luonnollisesti) ollaan täysin eri maailmassa kuin Reina Sofiassa. Kun käy kummassakin, saa jo aika hyvän kokonaisuuden eri suuntauksia.

Reina Sofian varmasti kuuluisin maalaus on Picasson Guernica, (ylhäällä) joka esittää saksalaisten pommittamaa Guernican kaupunkia espanjan sisällissodassa. Maalaus on poikkeuksellisen suuri Picasson maalaukseksi ja siinä näkyy suurta taiteilijan (ja siviilien) vihaa ja tuskaa.

Löysin myös minulle melko uuden taiteilijan Juan Grisin, jonka monista töistä tykkäsin tosi paljon. Juan Grisin (José Victoriano González-Pérez) töistä oli näkyvillä ainakin kymmenen kubistista maalausta. Ylhäällä maalaus niemeltään Potrait of Madamme Josette Gris. 

Ehdoton suosikki minulle on kuitenkin Salvador Dali. Dalin maalauksia voi katsoa vaikka kuinka kauan, sillä niiden skitsofreninen luonne, freudilainen symbolismi ja seksualisuus sekä Dalin oma kieroutunut mieli tekevät töistä kokonaisuuden, jota on vaikea jäljitellä. Jere sai Kaija-tädiltä joululahjaksi kirjan Dalista ja täytyy sanoa, että Dalin henkilöhistoria ei ainakaan yhtään kalpene hänen maalauksilleen. Ylhäällä kuvassa zoomaus Dalin teoksesta Invicible Man. 

Alhaalla Dalin maalaus The Enigma of Hitler, jossa näkyy freudilaista symboliikkaa. Useiden maalausten symbolien alkuperä on Dalin unista,  eikä niistä usein ota selvää, mutta tämän sateenvarjon voi helpommin nähdä kuvaavan Neville Chamberlainia. Puhelimen toinen puoli on muuttunut uhkaaviksi ravun saksiksi kun toisesta taas valuu suuri kyynel. Näiden voidaan nähdä symboloivan vaaraa alkavassa sodassa. Oliivinoksa, jossa puhelin riippuu, symboloi joko kuolemaa tai  toivoa.  Sitä toivoisi, että tämä maalaus olisi Hitleriä kohtaan negatiivinen, pieni kuva miehestä muutaman pavun seassa, mutta totuus ei välttämättä ole aivan sama. Maalausta ei nimittäin koskaan olla nähty Hitler vastaiseksi ja tämä johti myös Dalin erottamiseen surrealistisesta seurasta. Oli tämä kannanotto tai taiteilijan ajankuva, osoittaa se historiallisesti tärkeää hetkeä harmaissa sävyissä.

Reina Sofian ylimmistä kerroksista on hieno näköala kaupungin yli. Valitettavasti ylin kerros oli kiinni ja pääsimme tällä kertaa vain toiseksi ylimpään. Reina Sofiaan pääsee siis helposti metrolla. Lähin asema on nimeltään Atocha. Opiskelijoille sisäänpääsy on tähänkin museoon täysin ilmainen ja ainakin Jerellä kävi ihan tavallinen suomalainen yliopiston opiskelijakortti.

Vieraita Madridissa!

En ole ehtinyt kirjoittamaan reiluun viikkoon, sillä viime maanantaina Jere vihdoin saapui Madridiin. Myös äiti, siskot ja kummivauva Timi tulivat perässä viideksi päiväksi. Kaiken lisäksi netti on mennyt poikki... Nyt kirjoittelen yliopiston kirjastolla uuden synttärilahjaksi saadun läppärin kanssa!

Viime viikko meni siis aamusta iltaan kaupunkia kierrellessä. Vieraat tosin olivat enemmän kiinnostuneita shoppailemisesta ja ydinkeskustasta, joten mm. Reina Sofia jäi vielä näkemättä. Voisi mennä sinne Jeren kanssa  tänä viikonloppuna. Alhempana kuvassa siskot, Jere ja Palacio de los Cibeles.

Timi kummivauvankin kanssa kaikki meni hienosti eikä lentojenkaan kanssa ollut ongelmia. Oli ihana nähdä perhettä pitkästä aikaa ja eksyttiin siskojen kanssa pari kertaa yöelämäänkin. Puistot olivat kova sana Timin kanssa ja aurinkoiset päivät veivät meidät Parque Retiroon ja Templo se Debodille.

Nyt alkaa vihdoin Espanjan arki, sillä Jere on täällä ja yliopiston kurssit valittu! Eilen käytiin Jeren kanssa tekemässä kolmen kuukauden sopimukset läheiseen kuntosali/fitnesskeskusseen nimeltä Gimnasio Argüelles. Paikka näytti todella hyvältä, henkilökunta erittäin ystävälliseltä sekä kurssitarjonta kattavalta. Suuret spinning- ja juoksumattosalit ja Jerellekin hyvin sopiva äijäsali. Pilatesta, body-fitnessiä, corea ja muita ohjattuja tunteja! Eilen löydettiin ainakin alustavasti Jerelle myös espanjan intensiivi-alkeiskurssi keskustasta. Kaksi tuntia päivässä, viisi kertaa viikossa kuukauden ajan n.150€. Hinta on siis todella edullinen ja columbialainen kaveri Juan kertoi, että paikka on hyvä ainakin hänen ranskanopinnoilleen. Kielikoulu on nimeltään C.E.E Idiomas (Español por extrangeros)

Käytiin tiistaina Santiago Bernabeun nurkilla, kun stadionilla pelasi Real Madrid -AC Milan. Seurattiin matsia kuitenkin vain läheisestä baarista telkkarista. Meidän tekisi mieli päästä ihan stadionille katsomaan jotain hyvää matsia, mutta lippuja on kuulemma hankala saada. Pitää katsoa miten onnistuu.  Bernabeulla on myös Real Madrid museo ja ohjattuja kierroksia.

Syksy on tullut Madridiinkin. Päivät ovat aurinkoisia, mutta aamuisin ei enää pärjää ilman syystakkia. Lämpötila vaihtuu aamu yhdeksän  viidestä asteesta iltapäivän kahteenkymmeneen, joten pukeutumistakin joutuu harjoittelemaan uudestaan. Puistosta löytyi kuitenkin vielä merkkejä myöhäisestä kesästä.

Sateinen Toledo!

Lauantai meni kokonaan Toledon vanhassa kaupungissa. Toledo sijaitsee kolmenkymmenen minuutin junamatkan päässä Madridista. Liput edestakaisin maksavat 18€. Uskallettiin lähteä ulkoilmaan kävelemään, vaikka sadetta oli luvattu koko päiväksi. Ilma olikin huonoin koko sinä aikana kun olen ollut Madridissa. Oltiin onneksi varauduttu pukeutumalla oikein, eikä huono ilma paljoa haitannut. 

Toledossa  ei ole ihan niin helppo suunnistaa kuin Madridissa. Kadut ovat niin pieniä ja sokkeloisia, että kartankin kanssa meinaa suuntavaisto pettää. Vanhakaupunki sijaitsee vuorella, jota ympäröivät kolme jokea. Välillä joutuu siis kipuamaan korkeita rappusia  huipulle asti nähdäkseen kaiken mitä haluaa. Kaupungissa vanhoihin kivirakennuksiin on sekoittunut roomalaisen, visgoottilaisten, espanjalaisten ja  maurien kulttuuria.  Toledon historia alkaa jo 200 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, jolloin siellä sijaitsi roomalaisten linnoitus Toletum. Visgoottien jälkeen maurit valtasivat Toledon 700-luvulla. 1000 luvun alkupuolella Toledo siirtyi Kastilian haltuun ja toimi sen pääkaupunkina. Alhaalla kuvassa näkyy 600-luvulla rakennettu Alcázarin linna ja Toledon kaupunkia.

Toledo on täynnä museoita, kirkkoja, synagogia... Oikeastaan kaikki Toledossa on vanhaa. Kävimme useassa kirkossa ja museossa ja oltiin hyvin vakavia kuten kuvasta näkyy. Mikään museo ei  toisaalta sen kummemmin jäänyt mieleen. Aika perus kauraa. Kannattaa itse käydä kurkkimassa, mistä tykkää. Osa museoista on ilmaisia, osaan on viiden euron kummallakin puolella oleva maksu. Museossa pitää olla jotain erityistä., jotta se  minua suuremmin liikuttaisi.  Taidemuseot ovat tietysti asia erikseen. Enemmän osaan nauttia arkkitehtuurista, vanhoista pienistä kaduista ja upeista katolisista kirkoista.

Ennuste piti paikkansa ja vettä satoi koko päivän! Välillä tuli kiire sateensuojaan kun sade yltyi kaltevilla kaduilla vieriviksi puroiksi. Hyvässä seurassa ja uudessa vanhassa kaupungissa päivä kymmenestä seitsemään kului nopeasti. Voin kyllä suositella Toledoa kaikille vähänkään vanhasta kiinnostuneille, mutta kyllä yksi päivä tai maksimissaan kaksi riittää kaikkiin nähtävyyksiin.

Annoying Orange Wazzup 2: Wasssabi

Luentoja, ystäviä ja hyvää ruokaa!

Nyt alkaa olla jo aika selvää, mitä luentoja valitsen. Ensi viikolla pitäisi tehdä lopulliset päätökset ja rekisteröityä kursseille. Maanantaina ja tiistaina luentoja olisi kymmenestä viiteen. Geografia politica (geopolitiikkaa), Relaciones internacionales, Fuerzas religiosas y sociedad internacional (uskontojen politiikkaa), Patridos y sistemas de Partidos (puoluejärjestelmiä). Geopolitiikan ja Fuerzaz religiosas kursseilla en ole vielä käynyt, mutta suosittelujen mukaan hyviä ovat. Kuulostavat ainakin kivoilta. 

Loppuviikolle torstaiksi ja perjantaiksi olen valinnut vain kaksi kurssia. Historia de las relaciones internacionales ja Organizaciones Internacionales kurssit. Kummatkin helppoja, mutta mielenkiintoisia kertaavia kursseja. Näiden luentojen väliin jätin parin tunnin välin, jolloin aijon lukea kurssikirjoja kirjastolla. Tänään jo reippailin ja luin Introducción de las Relaciones Internacionales kirjaa hyvän pätkän. Syksyisin tulee aina kauhea opiskeluvimma! 

Opiskeluiden jälkeen on aina hirveä nälkä, sillä kahvilan lounaat eivät oikein sovi minun makuihin. Tortilla Bocadillo päivässä riittää kampuksella. Tänään kävin opiskeluiden jälkeen melkein naapurissani olevassa sushiravintolassa nimeltään sushiolé! Ihan älyttömän hyvää ruokaa. Selvästi parasta sushia, mitä olen ikinä syönyt. Kerran erehdyn käymään täällä kiinalaisten sushibaarissa, kun halusin ostaa jotain pientä mukaan otettavaksi. Haju oli kamalan pilaantunut ja jouduin heittämään kaikki Makit pois. Tämä oli kuitenkin aito sushiravintoja jossa ainakin kokit ja henkilökunta olivat japanilaisia. Yksi sushiolé siis Calle Galileolla Fernando el Catolicon ja Fernandez de los Rios katujen välissä. Onneksi tälläkertaan pöytään ei tuotu tuotu wasabia. En ehkä olisi voinut vastustaa "wazaaaaaabi". Mutta jos mietitte, että "what the heck are you guys?" Niin kuvassa ylhäällä: "we are california especial maki!" ja alhaalla herkullisia kana- ananas vartaita hyvässä kastikkeessa.

Kahdeksi pitäisi ehtia Sol:lle. Mennään Carmenin ja parin muun kaverin kanssa istumaan perjantai iltaa keskustaan. Täällä ei pahemmin kannata etukäteen suunnitella iltaa vaan parhaiten selviää kun lähtee kaupungille kavereiden kanssa kävelemään ja menee ravintoloihin jotka näyttävät houkuttelevimmilta tai baareihin, joihin sisäänheittäjille on parhaat tarjoukset. Minulla illanvietoissa ei keskimäärin meni ruokineen ja juomineen kymmentä euroa enempää!

De la mierda a la luz

Heräsin aikaisemmin kun kertaakaan tässä maassa. Yksiössä on viileää ja pimeää, mutta on pakko nousta. Nouseminen on kyllä helpompaa silloin kun on tapahtumassa jotain arjesta poikkeavaa. Tai tässä tapauksessa arkeen johdattavaa. Olin varautunut pikaiseen aamuun, joten puolen tunnin päästä olin jo ovella. Ovi kiinni ja pari kierrosta ylemmässä lukossa varmistukseksi. Summerilla ulkoportit auki ja vielä pimeään aamuun.Taivas on erikoisen tummansininen ja katuvalot ovat vielä päällä. Jouduin laittamaan ensi kertaa pidemmän syystakin, sillä aamut ovat viileitä. Ainakin alle kymmenen astetta. Kymmen minuutin kävely Moncloan asemalle. Onneksi A bussin ei ole tähän aikaa jonoa. Bussimatka kestää varttitunnin ja aurinko alkaa jo nousta.

Olen Somosaguasen kampuksella klo 7:30. Puolituntia ensimmäisen luentoni alkuun. Olen kirjoittanut kaikkien kurssien tiedot paperille, eikä ongelmaa pitäisi olla. Eihän? Kävelen grafiiteilla täytettyjen betonisten rakennusten ohi kohti punatiilista yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan päärakennusta. Grafiitit eivät  kaikki ole vain tyhjäpäisiä töherryksiä. Niistä näkee, että politiikan laitos lähestyy. Lucha feminista no será feminista? Antifacismo! Huelga general, yo voy! Mikäköhän rakennus tämä EA V on? Siellä pitäisi olle ensimmäinen luento...Päätän ottaa varmanpäälle ja kysyn heti kurssin sijaintia yhteiskuntatieteellisen aulan lasisessa toimistossaan istuvalta opastavalta kanslistilta. Hän ei tiedä, mutta ohjaa taloustieteiden rakennuksille, jotka ovat "edessä vasemmalle, matalan rakennuksen ja kirjaston takana. Ja niitä on neljä tai viisi." Löydän rakennukset kun kello on varttia vaille. Harmi vaan, että kukaan rakennuksen opastavista kanslisteista ei tiedä missä kurssi on. Yksi  rouva on kyllä erittäin avulias ja käy läpi mappejaan. Hän ei tahtoisi luovuttaa, vaikka alkaa jo olla liian myöhäistä.  Itku alkaa olla kurkussa, sillä en yleensäkään pidä tilanteista, joissa tarvitsee olla tiettyyn aikaan tietyssä vieraassa paikassa, jossa et ole ennen käynyt. Ei kai kukaan pidä. 

Ensimmäisen luennon suhteen luovutettuani palaan yhteiskuntatieteen laitokselle ja sen alimmasta kerroksesta löydän ilmoistustaululle tulostetut kurssisuunnitelmat. Paperit ovat samat kuin minun kädessäni olevat. Kohta alkaa valjeta. Depart. ei tarkoitakaan tässä yhteydessä rakennusta vaan laitosta. Kaikki valitsemani kurssit ovat siis yhteiskuntatieteellisen rakennuksessa. Gracias por nada kanslisti. Mieli kuitenkin paranee ja pääsen kello kymmeneltä alkavalle seuraavalle luennolle. Joka on kamala. Luennon päätteeksi professora vielä kauniisti ilmoittaa, että tämä kurssi ei sitten oikeastaan sovi erasmusopiskelijoille.

Loppupäivän kurssit ovat kuitenkin kiinnostavia ja minulle hyvin sopivia. Relacionales Internacionales on erittäin kiinnostava ja useita alan kirjoja kirjoittanut professori puhuu erittäin selkeää ja rauhallista espanjaa. Opiskelijat istuvat hiljaa ja kirjoittavat luentolehtiönsä täyteen tekstiä sitä mukaa kun professori puhuu. Minä kuuntelen, yritän muodostaa lauseet kokonaisuuksiksi, arvata puuttuvan sanaston ja löytää ollennaisen. Muistiinpanoni koostuvat lähinnä kolmen sanan tiivistetyistä lauseista: Tradiciones de pensamiento, interaction, protegonismo, independencia, analisis compradado, intereses del estado... Seuraava kurssi nimeltään sistema economico mundial on täysin erilainen. Professori lukee katkelman Epicuron filosofisesta teoksesta. Sen jälkeen jutellaan siitä. Luetaan uutisia ja jutellaan niistä. Mietitään tapahtumia, käännellään ja väännellään, etsitään yhteyksiä maailman eri tapahtumien välillä. Professori kävelee ympyrän muotoon käänneltyjen tuolien välissä.  Osa oppilaista istuu lattialla, koska tuoleja ei riitä kaikille. Kurssi on täynnä erilaisia töitä, oman tekstin luomista ja ajatteluun pakottamista. Ei vain pelkkää muistiinpanojen kopiointia. Pieni katkeruus nousee pintaan kotitehtäviä tehdessä, sillä espanjalaisten on varmasti hieman nopeampi lukea espanjankielinen uutisteksti, analysoida sen sisältöä ja tuottaa siitä sivun pituinen pohdinta espanjaksi. Varmasti lopuksi palkitsevaa, mutta tällä hetkellä vielä erittäin raskasta, mutta liian kiinnostavaa, etten jatkaisi kurssia. Toisaalta tuntuu masokistisen hyvältä pistää itsensä vaikeisiin tilanteisiin oman osaamisensa äärirajoille syvästi uskoen siihen että kuukauden päästä on helpompaa. Tai kahden. Tai neljän. 

Päivän viimeinen luento käsittelee puolueita ja puoluejärjestelmiä nimellä partidos y sistemas de partidos. Puoluejärjestelmien ja puolueiden historiaa, nykypäivää, teorioita, Espanjassa, kansainvälisissä järjestöissä tai maailmassa yleensä. Taas kuunnellaan hiljaa ja tehdään muistiinpanoja. Professori istuu pöytänsä takana ja puhuu monotonisella äänellä onnellisuutta nostattavan rauhallisesti. Näihin kolmeen kurssiin olin oikein tyytyväinen ja nämä jatkuvat siis joka maanantai ja tiistai aina tammikuun loppuun asti. En ole vielä täysin päättänyt mitä kursseja otan torstaille ja perjantaille. Luultavimmin vain jotain erittäin mielenkiintoisia kursseja, sillä nämä alkuviikon kurssit ovat ne, jotka aijon suorittaa oikein vakavasti. Loppuviikko saa olla rennompaa mielenkiintoisten luentojen kuuntelua ilman niskaan hengittävää jännitystä tulevista tenteistä.

Pääsin takaisin kotiin seitsemältä El Mamas takewayn pastasalaatti ja coca cola light laukunpohjalla. Kotitehtävä painoi laukussa, mutta onneksi Jere kirjautui sopivasti sisään Skypeen.

Tällainen oli siis minun maanantai. Tänään on kuitenkin jo tiistai ilta ja toinen päivä yliopistolla sujui hyvin. Päätin aloittaa luennot vasta kymmeneltä, sillä elän liikaa auringon mukana herätäkseni pimeyteen. Se, että lähden kotoa koululle yhdeksältä aamuiseen aurinkoon on aivan eri kuin rämpiminen hämärässä. Siitä tulee vain huono mieli.

Käytiin tänä iltana pitkästä aikaa Paulan kanssa tapaksilla pienessä ravintolassa C/ San Bernandon ja C/de la Estrellan nurkalla. Juteltavaa riittää aina niin, että huomaamatta olimme taas istuneet kolme tuntia ja Paula oli jo myöhässä poikaystävänsä tapaamisesta.

<--- Paulan kanssa on aina niin hauskaa.

Jere tulee ensi maanantaina! Enää 5 kokonaista päivää ilman toista. Olen muuten ollut aika epätavallisen ahkera kirjojen kanssa, Marian Keys luettu ja Heminwaytakin monta tarinaa. Nyt luen Principitoa ja täytyy myöntää, etten ole sitä koskaan lukenut. Siis edes Suomeksi, mutta älkää kertoko kellekään.

Corrida de los Torros

Tänään käytiin Edun, Gesmanin, Juanin ja Johannan kanssa katsomassa Corrida de los Torros härkätaistelu upealla 1900-luvun alkupuolella rakennetulla areenalla nimeltään Las Ventas. Columbialaisillekin tämä oli ensimmäinen kerta, mutta Perulaiselle Edulle (kuvassa oikealla) corridat olivat tuttuja. Ilma oli ensimmäistä kertaa viileä, reilusti syksyinen. Onneksi paikkamme olivat katoksessa eivätkä muutamat sadepisarat haitanneet ollenkaan. Liput corridaan maksoivat 11€ ja corrida kesti reilut kaksi tuntia ilman väliaikoja.

Corrida on erityinen tapahtuma, joka herättää tunteita. Corridan alusta tuskin kukaan voi olla pitämättä. Kaunis areena on täyttynyt ihmisistä, orkesteri soittaa jotain marssimusiikin tyylistä reipasta taistelumusiikkia. Torrerot eli härkätaistelijat avustajineen astuvat mahtipontisin elein areenalla kimaltelevissa puvuissaan. Ilmassa on kunnioitusta ja turismi on tästä kaukana. Torrerojen jälkeen areenalle astuvat hevoset ratsastajineen ja muut corridalle olennaiset henkilöt. Areena kierretään riikinkukkomaisen suurella ylväydellä. Kaikki odottavat härkää.

 

Corrida siis herättää tunteita. Monenlaisia, joita on vaikea selittää. Jos siltä tuntuu, kannattaa itse käydä katsomassa ja päättää sen jälkeen omasta puolestaan. Corridassa on julma puolensa - tottakai. Härkä kuolee taistalun lopuksi jollei torrero (matadori) kuole ensin.  Asetelma ei kuitenkaan ole tasapuolinen, sillä härkää heikennetään ennen viimeistä taistelua. Corrida koostuu siis kolmesta osasta. Ensimmäisessä täysissä voimissaan oleva härkä syöksyy areenalle ja useat avustavat torrerot viihdyttävät yleisöä viittoineen. Toisessa osassa härkää heikennetään miekalla kun se hyökkää puskemaan pehmustettua hevosta. Viimeisessa vaiheessa torrero tulee yksin areenalla härän kanssa ja tämä vaihe loppuu toisen kuolemaan. Jokainen vaihe erotetaan toisistaan puhallinsoitin marssien säestyksellä ja yksi kolmen vaiheen taistelu kestää n.15 minuuttia. Yhdessä Corridassa on siis kuusi eri härkää ja kolme eri torreroa eli härkätaistelijaa.

 

Minun on vaikea vetää yhtä johtopäätöstä Corridasta. Olen kuitenkin iloinen, että kävin katsomassa tämän kerran. Ymmärrän hyvin argumentit härkätaistelua vastaan, enkä lähtisi kenenkään kanssa aiheesta kiistelemään. En kuitenkaan lähtisi myöskään taistelemaan härkätaistelun kieltämisen puolesta. Corridalla on oma kulttuurinen ja taiteellinen puolensa. Minulle Corridassa hienoa oli torrerot, heidän  tanssivat liikkeensä ja liikkeissä oleva vanhojen traditioiden kunnioitus. 

Aurinkoa!

Kesä jatkuu täällä edelleen. Tänään vietimme melkein koko päivän Johannan ja Cristinan kanssa Teplo De Debodia ympäröivässä puistossa. Ilma oli ihanan raikas, mutta aurinko paistoi lämpimästi. Kävimme ostamassa El Pais sanomalehden ja espanjan Marie Clairen lukemiseksi. Piknikeväiksi riitti patonki ja pullo appelssiinimehua.

On kiva vaan istuskella, jutella niitä näitä, suunnitella tulevan viikon ohjelmaa ja nauraa menneille tapahtumille. Johannasta on tullut jo hyvä ystävä. Etenkin nyt, kun asumme lähekkäin, soittelemme lähes aina kun lähdemme tekemään jotain eri kaveriporukoiden kanssa. On helppo olla kun intressit kohtaavat ja voi opetella puhumaan kieltä ilman paineita siitä, että toinen kokisi keskustelun turhauttavana.

En ole oikein koskaan ollut suurien ihmisryppäiden ystävä. On raskasta olla isolla porukalla etenkin, jos joukolla ei ole selvää johtajaa. Johtuu varmasti siitä, että haluaisin aina pitää jonkunlaisen kontrollin tapahtumista. En tykkää kävellä ihmisryhmän perässä vailla määräpäätä tai kohti määränpäätä joka muuttuu hetkittäin.  Jos joukossa taas on liian monta johtajaa, liian monta henkilöä suunnittelemassa kovaan ääneen, saatan helposti lamaantua ja vetäytyä sivuun. Intressit vaihtelevat; Toinen haluaa mennä tuonne, toinen tuonne. Joku jää ostamaan korvakoruja, kun toiset ovat jo menossa sisään ravintolaan, joka toisten mielestä taas on liian kallis. Alla kuva tiistain illanvietosta. Joskus isollakin porukalla voi pärjätä koko illan niin, että porukka hajoaa  vain muutaman kerran!

Eilen torstaina kävimme Johannan kahden hyvän kaverin Edun (Peru) ja Hessmanin (Columbia) sekä minun valtio-opin kaverin Carmenin (Romania) kanssa iltapalalla. Edu ja Hessman ovat asuneet jo useamman vuoden Madridissa töiden takia. Johanna tuntee heidät ensimmäisen Madridin kämppänsä ystävien kautta ja nyt näin heidät ensimmäistä kertaa. Menemmekin sunnuntaina Edun, Hessmanin ja Johannan kanssa katsomaan härkätaistelua. Tiedän - todella herkkä ja kontroversiaali aihe täynnä moraalin, tunteiden ja kulttuurin  välistä kitkaa. Koen kuitenkin, että en osaa oikeen sanoa aiheesta mitään, ennen kuin näen, millaisia härkätaistelut ovat. Siitä lisää ehkä sunnuntaina.

Tekee todella hyvää keskustella pidempään myös espanjaa kotikielenään puhuvien kanssa. Pitää oppia ajattelemaan nopeammin, arvailemaan puolet ja reagoimaan pikaisesti. Tämä puoli joutuu varmasti terästymään ensi viikolla kun espanjankieliset valtio-opin kurssit alkavat!