De la mierda a la luz

Heräsin aikaisemmin kun kertaakaan tässä maassa. Yksiössä on viileää ja pimeää, mutta on pakko nousta. Nouseminen on kyllä helpompaa silloin kun on tapahtumassa jotain arjesta poikkeavaa. Tai tässä tapauksessa arkeen johdattavaa. Olin varautunut pikaiseen aamuun, joten puolen tunnin päästä olin jo ovella. Ovi kiinni ja pari kierrosta ylemmässä lukossa varmistukseksi. Summerilla ulkoportit auki ja vielä pimeään aamuun.Taivas on erikoisen tummansininen ja katuvalot ovat vielä päällä. Jouduin laittamaan ensi kertaa pidemmän syystakin, sillä aamut ovat viileitä. Ainakin alle kymmenen astetta. Kymmen minuutin kävely Moncloan asemalle. Onneksi A bussin ei ole tähän aikaa jonoa. Bussimatka kestää varttitunnin ja aurinko alkaa jo nousta.

Olen Somosaguasen kampuksella klo 7:30. Puolituntia ensimmäisen luentoni alkuun. Olen kirjoittanut kaikkien kurssien tiedot paperille, eikä ongelmaa pitäisi olla. Eihän? Kävelen grafiiteilla täytettyjen betonisten rakennusten ohi kohti punatiilista yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan päärakennusta. Grafiitit eivät  kaikki ole vain tyhjäpäisiä töherryksiä. Niistä näkee, että politiikan laitos lähestyy. Lucha feminista no será feminista? Antifacismo! Huelga general, yo voy! Mikäköhän rakennus tämä EA V on? Siellä pitäisi olle ensimmäinen luento...Päätän ottaa varmanpäälle ja kysyn heti kurssin sijaintia yhteiskuntatieteellisen aulan lasisessa toimistossaan istuvalta opastavalta kanslistilta. Hän ei tiedä, mutta ohjaa taloustieteiden rakennuksille, jotka ovat "edessä vasemmalle, matalan rakennuksen ja kirjaston takana. Ja niitä on neljä tai viisi." Löydän rakennukset kun kello on varttia vaille. Harmi vaan, että kukaan rakennuksen opastavista kanslisteista ei tiedä missä kurssi on. Yksi  rouva on kyllä erittäin avulias ja käy läpi mappejaan. Hän ei tahtoisi luovuttaa, vaikka alkaa jo olla liian myöhäistä.  Itku alkaa olla kurkussa, sillä en yleensäkään pidä tilanteista, joissa tarvitsee olla tiettyyn aikaan tietyssä vieraassa paikassa, jossa et ole ennen käynyt. Ei kai kukaan pidä. 

Ensimmäisen luennon suhteen luovutettuani palaan yhteiskuntatieteen laitokselle ja sen alimmasta kerroksesta löydän ilmoistustaululle tulostetut kurssisuunnitelmat. Paperit ovat samat kuin minun kädessäni olevat. Kohta alkaa valjeta. Depart. ei tarkoitakaan tässä yhteydessä rakennusta vaan laitosta. Kaikki valitsemani kurssit ovat siis yhteiskuntatieteellisen rakennuksessa. Gracias por nada kanslisti. Mieli kuitenkin paranee ja pääsen kello kymmeneltä alkavalle seuraavalle luennolle. Joka on kamala. Luennon päätteeksi professora vielä kauniisti ilmoittaa, että tämä kurssi ei sitten oikeastaan sovi erasmusopiskelijoille.

Loppupäivän kurssit ovat kuitenkin kiinnostavia ja minulle hyvin sopivia. Relacionales Internacionales on erittäin kiinnostava ja useita alan kirjoja kirjoittanut professori puhuu erittäin selkeää ja rauhallista espanjaa. Opiskelijat istuvat hiljaa ja kirjoittavat luentolehtiönsä täyteen tekstiä sitä mukaa kun professori puhuu. Minä kuuntelen, yritän muodostaa lauseet kokonaisuuksiksi, arvata puuttuvan sanaston ja löytää ollennaisen. Muistiinpanoni koostuvat lähinnä kolmen sanan tiivistetyistä lauseista: Tradiciones de pensamiento, interaction, protegonismo, independencia, analisis compradado, intereses del estado... Seuraava kurssi nimeltään sistema economico mundial on täysin erilainen. Professori lukee katkelman Epicuron filosofisesta teoksesta. Sen jälkeen jutellaan siitä. Luetaan uutisia ja jutellaan niistä. Mietitään tapahtumia, käännellään ja väännellään, etsitään yhteyksiä maailman eri tapahtumien välillä. Professori kävelee ympyrän muotoon käänneltyjen tuolien välissä.  Osa oppilaista istuu lattialla, koska tuoleja ei riitä kaikille. Kurssi on täynnä erilaisia töitä, oman tekstin luomista ja ajatteluun pakottamista. Ei vain pelkkää muistiinpanojen kopiointia. Pieni katkeruus nousee pintaan kotitehtäviä tehdessä, sillä espanjalaisten on varmasti hieman nopeampi lukea espanjankielinen uutisteksti, analysoida sen sisältöä ja tuottaa siitä sivun pituinen pohdinta espanjaksi. Varmasti lopuksi palkitsevaa, mutta tällä hetkellä vielä erittäin raskasta, mutta liian kiinnostavaa, etten jatkaisi kurssia. Toisaalta tuntuu masokistisen hyvältä pistää itsensä vaikeisiin tilanteisiin oman osaamisensa äärirajoille syvästi uskoen siihen että kuukauden päästä on helpompaa. Tai kahden. Tai neljän. 

Päivän viimeinen luento käsittelee puolueita ja puoluejärjestelmiä nimellä partidos y sistemas de partidos. Puoluejärjestelmien ja puolueiden historiaa, nykypäivää, teorioita, Espanjassa, kansainvälisissä järjestöissä tai maailmassa yleensä. Taas kuunnellaan hiljaa ja tehdään muistiinpanoja. Professori istuu pöytänsä takana ja puhuu monotonisella äänellä onnellisuutta nostattavan rauhallisesti. Näihin kolmeen kurssiin olin oikein tyytyväinen ja nämä jatkuvat siis joka maanantai ja tiistai aina tammikuun loppuun asti. En ole vielä täysin päättänyt mitä kursseja otan torstaille ja perjantaille. Luultavimmin vain jotain erittäin mielenkiintoisia kursseja, sillä nämä alkuviikon kurssit ovat ne, jotka aijon suorittaa oikein vakavasti. Loppuviikko saa olla rennompaa mielenkiintoisten luentojen kuuntelua ilman niskaan hengittävää jännitystä tulevista tenteistä.

Pääsin takaisin kotiin seitsemältä El Mamas takewayn pastasalaatti ja coca cola light laukunpohjalla. Kotitehtävä painoi laukussa, mutta onneksi Jere kirjautui sopivasti sisään Skypeen.

Tällainen oli siis minun maanantai. Tänään on kuitenkin jo tiistai ilta ja toinen päivä yliopistolla sujui hyvin. Päätin aloittaa luennot vasta kymmeneltä, sillä elän liikaa auringon mukana herätäkseni pimeyteen. Se, että lähden kotoa koululle yhdeksältä aamuiseen aurinkoon on aivan eri kuin rämpiminen hämärässä. Siitä tulee vain huono mieli.

Käytiin tänä iltana pitkästä aikaa Paulan kanssa tapaksilla pienessä ravintolassa C/ San Bernandon ja C/de la Estrellan nurkalla. Juteltavaa riittää aina niin, että huomaamatta olimme taas istuneet kolme tuntia ja Paula oli jo myöhässä poikaystävänsä tapaamisesta.

<--- Paulan kanssa on aina niin hauskaa.

Jere tulee ensi maanantaina! Enää 5 kokonaista päivää ilman toista. Olen muuten ollut aika epätavallisen ahkera kirjojen kanssa, Marian Keys luettu ja Heminwaytakin monta tarinaa. Nyt luen Principitoa ja täytyy myöntää, etten ole sitä koskaan lukenut. Siis edes Suomeksi, mutta älkää kertoko kellekään.