torstai 28. lokakuuta 2010

Reina Sofia!


Pääsin vihdoin käymään Reina Sofiassa! Kolme tuntia vierähti hetkessä ja odotan jo, että pääsen seuraavien Madridin vieraiden kanssa käymään uudestaan. Eniten Reina Sofiassa rakastan sitä, että jokainen taideteos on erilainen. Pradossa historialliset raamatunaiheet toistavat toinen toistaan, eikä välillä voi olla varma oliko jo vieraillut kyseisessä huoneessa. Toki sieltäkin löytyi helmiä, kuten aikaisemmin kirjoitin, mutta kyllä siellä (luonnollisesti) ollaan täysin eri maailmassa kuin Reina Sofiassa. Kun käy kummassakin, saa jo aika hyvän kokonaisuuden eri suuntauksia.
Reina Sofian varmasti kuuluisin maalaus on Picasson Guernica, (ylhäällä) joka esittää saksalaisten pommittamaa Guernican kaupunkia espanjan sisällissodassa. Maalaus on poikkeuksellisen suuri Picasson maalaukseksi ja siinä näkyy suurta taiteilijan (ja siviilien) vihaa ja tuskaa.


Löysin myös minulle melko uuden taiteilijan Juan Grisin, jonka monista töistä tykkäsin tosi paljon. Juan Grisin (José Victoriano González-Pérez) töistä oli näkyvillä ainakin kymmenen kubistista maalausta. Ylhäällä maalaus niemeltään Potrait of Madamme Josette Gris. 


Ehdoton suosikki minulle on kuitenkin Salvador Dali. Dalin maalauksia voi katsoa vaikka kuinka kauan, sillä niiden skitsofreninen luonne, freudilainen symbolismi ja seksualisuus sekä Dalin oma kieroutunut mieli tekevät töistä kokonaisuuden, jota on vaikea jäljitellä. Jere sai Kaija-tädiltä joululahjaksi kirjan Dalista ja täytyy sanoa, että Dalin henkilöhistoria ei ainakaan yhtään kalpene hänen maalauksilleen. Ylhäällä kuvassa zoomaus Dalin teoksesta Invicible Man. 

Alhaalla Dalin maalaus The Enigma of Hitler, jossa näkyy freudilaista symboliikkaa. Useiden maalausten symbolien alkuperä on Dalin unista,  eikä niistä usein ota selvää, mutta tämän sateenvarjon voi helpommin nähdä kuvaavan Neville Chamberlainia. Puhelimen toinen puoli on muuttunut uhkaaviksi ravun saksiksi kun toisesta taas valuu suuri kyynel. Näiden voidaan nähdä symboloivan vaaraa alkavassa sodassa. Oliivinoksa, jossa puhelin riippuu, symboloi joko kuolemaa tai  toivoa.  Sitä toivoisi, että tämä maalaus olisi Hitleriä kohtaan negatiivinen, pieni kuva miehestä muutaman pavun seassa, mutta totuus ei välttämättä ole aivan sama. Maalausta ei nimittäin koskaan olla nähty Hitler vastaiseksi ja tämä johti myös Dalin erottamiseen surrealistisesta seurasta. Oli tämä kannanotto tai taiteilijan ajankuva, osoittaa se historiallisesti tärkeää hetkeä harmaissa sävyissä.



Reina Sofian ylimmistä kerroksista on hieno näköala kaupungin yli. Valitettavasti ylin kerros oli kiinni ja pääsimme tällä kertaa vain toiseksi ylimpään. Reina Sofiaan pääsee siis helposti metrolla. Lähin asema on nimeltään Atocha. Opiskelijoille sisäänpääsy on tähänkin museoon täysin ilmainen ja ainakin Jerellä kävi ihan tavallinen suomalainen yliopiston opiskelijakortti.

3 kommenttia:

  1. Voiii rakastan Reina Sofiaa !! <3 omia suosikkeja ovat Picasso, Dali sekä Joan Miro :)

    VastaaPoista
  2. Luulin Malagan Picasso-museon jälkeen tykkääväni Mirósta, mutta mun makuihin Mirón Sofian työt ei ihan vakuuttaneet. Picasso ja Dali tosin sitäkin enemmän! Kannattaa muuten käydä tuolla Malagan Picasso museossa, jos sinne päin eksyt tai et ole vielä käynyt :)

    VastaaPoista
  3. Ebn ole käynyt Malagassa :P Täytyy varmaan sitten seuraavan kerran kun tulen Espanjaan pidemmäksi aikaa käydä vähän tutkimassa sitä rannikkoakin, nyt on jäänyt se ihan kokonaan huomioimatta.

    Tuli mieleen, oletko käynyt Segoviassa?

    VastaaPoista