![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGzuXkcl6ZCPJClPplWN10OfZxU9GShbxryOe_F6_W59Bp3GvJQJ2bAoCP3unicnmRwZG_MxUk3QkdDPfWuOW5KvBrfHyo0XJqMQobQrbnSvc7PNiPT4WPV3LB3ZeYeyURyeWgAmV0Lbo/s640/tel1.jpg)
Telefericon liput edestakaisin maksoivat 5€ henkilö, joka oli mielestäni ihan kiva hinta. Koppi on sen verran pieni, että sinne pääsee aina omalla porukalla ja matka mäenpäälle kestää vajaat 15 minuuttia. Teleferico ei mene niin kamalan korkealla, että pientä korkeanpaikankammoa potevat eivät voisi siihen mennä, mutta näköalat ovat kuitenkin kauniit. Kuiva Casa del Campon metsä on satumaisenkin erilainen pohjoismaalaiseen silmään.
Mäen päällä ei ole sinänsä mitään maailmaa mullistavaa. Jos luonnossa käveleminen ei kiinnosta, niin jonkin mielestä täällä olisi varmaan ollut ihan tylsää. Mielestäni paikka oli syksyisenä kuitenkin jotenkin viehättävä. Lämpimällä säällä täällä varmasti viihtyisi piknikillä pitkänkin aikaa! Kannattaa muuten ottaa kartta mukaan, jos haluaa lähteä aluetta kauemmaksi jalkaisin tutkimaan.
Jere bongasi heti mäen päältä Parque de Attraccionesin, eli Madridin linnanmäen. Jos tarkasti katsoo, alla olevassa kuvassa voi nähdä maailmanpyörän kuvan keskellä! Käveltiin sitten telefericolta Parque de Attraccionesille tutkimaan paikan hintoja ja tarjontaa. Harmiksi puiston sisäänpääsymaksu (ilman mitään lippuja/rannekkeita) olisi maksanut 18€/hlö ja rannekkeen kanssa 30€/hlö, joten päätettiin jättää tältä kertaa väliin. Tykkään huvipuistojen tunnelmasta, hattarakojuista, musiikista ja kiljahduksista, joten maksuton sisäänpääsy olisi ollut tosi kiva. Ehkä vielä joku päivä repästään porukalla oikein rannekkeiden kanssa!
Jere päätti leikkiä olevansa Jet Li, ettei tunnelma kävisi liian seesteiseksi...
Kun laskeuduttiin Telefericolta takaisin keskustaan päin näin ilmasta Parque del Oestessa olevan ruusutarhan, La Rasaleda de Madridin, jossa en ollut vielä koskaan käynyt. Nyt syksy oli jo syönyt suurimman osan ruusuista, mutta voin kuvitella, että kesäisin täällä on tosi kaunista. Nytkin täällä oli jotenkin hieno tunnelma. Ihan kuin olisi ollut toisella aikakaudella satoja vuosia sitten.
Käveltiin kotiin Malasañan kautta. Olen kävellyt tällä alueella useasti, mutta vieläkin tuntuu, etten ihan ole löytänyt sitä. Puodit tuntuvat olevan aina kiinni kun kävälen niiden oli ja alue muutenkin nukanduksissa. Tänne takee hirveästi mieli tulla joku kerta kokeilemaan ravintola/yöelämään, silloin täällä ollaan hereillä. Malasañaa on kuvailtu 80-luvun hedonistiseksi, viriiliksi jäänteeksi. Kuulostaa sen verran erikoiselta, että täytyy käydä pian tutustumassa! Malasañan alue koostuu kapeista kaduista, Plaza del Dos de Mayosta ja Plaza de las Comendadorasta. Rajaisin alueen C/Princesan ja C/Fuencarralin välimaastoon. Jos en ole muuten vielä maininnut, niin C/Fuencarral on se paikka, josta kannattaa aloittaa Madridissa shoppailu, jos sillä tuulella on. Katu on kokonaan kävelykatua ja sen vierustoilla on keskihintaisia kivoja liikkeitä aina MACista, Blancoon ja Fuencarralin tyyliltään siistin vaihtoehtoiseen parikerroksiseen pieneen "ostoskeskukseen."
Malasañasta löytyy paljon ruokapaikkoja, pieniä baareja ja baareja, joissa voi katsoa jalkapalloa. Luulin, että Madridissa joka paikassa olisi futisbaareja Real Madridin takia, mutta todellisuudessa ainoita paikkoja, joissa voi katsoa jalkapalloa ovat irkkubaarit. Yksi hyvä futisbaari on Murphys, joka sijaitsee c/ San Andresin ja c/ De Santa Cruz de Maroenadon kulmassa Bilbaon metron lähellä. Ne, joita jalkapallo ei kiinnosta, voivat sillä aikaa istuutua johonkin kymmenistä viehättävän c/ De Santa Cruz de Maroenadon ravintoloista. Tällä kadulla on espanjalaisten ravintoloiden lisäksi ainakin meksikolainen ja etiopialainen ravintoja. Hinnat eivät ole kaikista halvimpia, mutta kuitenkin Suomen keskivertoravintolaa kevyempiä.
Halloween meni kevyissä merkeissä. Vuokrattiin kauhuleffoja ja käytiin Murphyssä istumassa kunnes sain tällaisen kivan (?) hatun ja sitten lähdettiinkin jo kotiin päin. Kiva viikonloppu! Huomenna päivä opiskelua ja keskiviikkona taas vapaapäivä. Ei ole ainakaan vielä ottanut koville tämä opiskelu. Olen tainnut valita kurssit hyvin :)
Oi, tuo ruusutarha on aivan valtavan ihana keväällä, voin kertoa. Teleferico on tosiaan veikeä laite, eikä muakaan hirveästi pelottanut, onhan se sveitsiläistä laatua.
VastaaPoistaCasa de campossa, Lagon (sen surkean tekojärven) takana, jalkapallokentän reunalla (Camino de los Pinos Camino del Principen risteyksessä) ja muistaakseni sunnuntaisin, tai lauantaisin, latinot grillaavat ja myyvät tuotoksiaan. Varsin edullista ja maittavaa ruokaa. Sussan kanssa osuttiin sattumalta paikalle ja nautimme mainion lounaan. Jälkkäriksi saatavilla tuoretta hedelmäsalaattia. Nam.
Nauti, täällä on lunta ja vilpoisaa. :)
-Eetu