Päivärytmi

Espanjalainen päivärytmi on hauska. Todella erilainen suomalaiseen rytmiin verrattuna. Tuntuu kuitenkin, että rytmi ei ole lähtöisin vain työaikatauluista ja pakollisista menoista vaan ihmisten käsityksistä siitä, mitä arki on. Saattaa johtua vain yliopistovaihdon hurmasta, mutta usein tuntuu että täällä eletään enemmän. Eletään arkea niin kuin jokainen päivä olisi melkein yhtä arvokas. Ei odoteta vain viikonloppua ja sitä että pääsee vihdoin lepäämään vaan osataan käyttää hyödyksi myös arjen hetket. 

Työt toki kuuluvat täälläkin arkipäiviin. Aamulla herätään ja lähdetään töihin. Normaalisti kuitenkin myöhemmin kuin Suomessa keskimäärin. Useimmat viettävät tunnin parin siestan kahden maissa, käyvät työkavereiden tai perheen kanssa lounaalla ja torkahtavat hetkeksi, kunnes palaavat töihin. Suurin ero tulee kuitenkin siinä, kuinka eletään iltaisin. Illat ovat sitä aikaa kun seurustellaan tuttavien kanssa. Espanjalaiset eivät tietääkseni usein kutsu tuttaviaan kotiin, koska koti on hyvin intiimi asia. Ystäviä tavataankin pienissä ravintoloissa yhden oluen ja tapasten äärellä. Ihmisiä näkyy eniten "iltapalalla" yhdeksän ja yhdentoista välillä, jolloin ainakin vielä katuravintoloiden ulkoterassit täyttyvät ihmisistä. 

Päivärytmien eroista en kuitenkaan menisi suoraan syyttämään vain lutherilaista työmoraalia, suomalaista syrjäytymishalua tai ulkonasyömisen hintavuutta. Kyllä ilmastollakin on oma sanansa sanottavana. On huomattavasti helpompi lähteä ulos (tai sisätiloihin) istumaan iltaa jos ulkona ei pauku pakkaset tai jos muutaman tunnin haalea auringonpaiste ei ole vienyt voimia jo päiväsaikaan. Suoraa kausaalisuhdetta sen enempää erittelemättä täytyy myöntää, että useilla meillä suomalaisilla on vielä opittavaa hieman onnellisempaan elämään. Työnteon tärkeyttä ei voi kieltää, mutta olisi erittäin tärkeää osata myös irrottautua siitä ainakin päivän viideksi viimeiseksi tunniksi. En tiedä mistä luku viisi nyt tuli, mutta kai se jotain suuntaa antaa. Ei jokaisen tarvitse lähteä ulos seurustelemaan tai tapaamaan tuttavia, riittää kunhan käyttäisi edes pienen hetken ihmissuhteiden hoitoon tai sitten vaikka vaan olisi itsensä kanssa rauhassa hetken, jos se tuntuu luontevammalta.

Kun tammi-helmikuussa palaan Suomeen aijon useammin kutsua ystäviää kylään. Kokata vaikka jotain yhdessä, käydä Hemingwayssissa pelaamassa erä aliasta tai jakaa lauantai-illan saunailta hyvän kaveriporukan kanssa. Muistuttakaa, jos meinaa unohtua! 

Nyt aijon nauttia hetken elämästä Dexterin seurassa. Yhdeksältä on kuitenkin sovittu treffit kavereiden kanssa ja lähdemme keskustan Sol:n lähellä olevaan tapasravintolaan istumaan iltaa. Harjoitus tekee mestarin?

Ja nyt illastamaan...Ostin muuten tänään tällaisen paidan H&M:stä! Hyvää yötä!

Peluqueria!

 

 

Pari hulluttelukuvaa uusista hiuksista! Kävin siis tänään kampaajalla ja lähti melkein viisi senttiä taas pois! Hehkutan siksi, että kuukausi sitten minulla oli vielä hiukset yli puoleen selkään asti. Kivoja pieniä muutoksia. 

Kävin kampaajalla tuossa ihan kulman takana. Leikkaus hoitui erittäin tehokkaasti ja välillä tuntui että metallikampa upposi kaikessa työntouhussa syvälle takaraivoon. Tykkään kuitenkin lopputuloksesta ja hiusten pesun ja tehohoidon kanssa leikkaus maksoi yhteensä 32€! Suomessa olen tottunut maksamaan sellaista 50-100€ leikkauksesta silloin, jos rakas omaparturini, serkkuni ja paras ystäväni on ollut estyneenä.

Sain muuten tietää, että kaikki valitsemani kurssit alkavat vasta ensi viikon maanantaina! Tämä viikko siis kokonaan lomaa. Sunnitelmia kuitenkin on, sillä ainakin pari uutta korttelia olisi tarkoitus käydä joku ilta tarkistamassa. Caixan Unicefin näyttely ja Reina Sofiakin ovat vielä näkemättä ja torstaina olisi tarkoitus lähteä ulos Joyhin. 

Heippa!

Sol en el Rastro

Tänä viikonloppuna on taas tullut touhuttua kaikenlaista. Perjantaina käytiin läheisessä clubissa nimeltään Penelope, joka sijaitsee pienen kävelymatkan päässä lähellä Moncloan asemaa. En ehkä menisi uudestaan paitsi ehkä loungen puolelle, sillä yökerhon puoli oli kolkko ja musiikki liian konemaista. Läheisistä clubeista paras tähän mennessä on ollut Orange Bar, joka sijaitsee Argüellesin metroaseman vieressä,  kävelymatkan päässä asunnolta. Orangeen kannattaa mennä keskiviikkoisin, sillä silloin sisäänpääsy ja juomat ovat ilmaisia puoli yhteen asti! Jonoa ja ruuhkaa kyllä riittää, mutta viime keskiviikkona minulla meni koko iltaan 0€! Musiikkikin on ihan mukavaa ja tanssilattia täynnä. Orangeen kannattaa suunnata jo kymmenen jälkeen, sillä yhdeltätöistä jonot ovat jo pitkät. Täällä on muuten sellainen käytäntö, että melkein aina kannattaa olla jollain listalla kun suuntaa suurempiin yökerhoihin. Jos et tunne mitään listaa, kannattaa odotella hetki yökerhon ympärillä tai läheisellä metropysäkillä niin joku tulee melko varmasti pian tarjoamaan listaa, jolle nimen antamalla pääsee ilmaiseksi sisään. Muuten sisäänpääsyt ovat siinä 10-15€. Listoja löytyy nykyään kätevästi myös facebookista esimerkiksi european vibe ryhmään liittymällä.

Tämä sunnuntai on ollut yksi parhaista päivistä Madridissa! Tapasimme  Johannan kanssa yhdeltätoista auringon paistaessa Catolicon ja Vallehermoson nurkilla. Kävimme syömässä hauskan  aamupalan Solin 100Montaditossa, jonka jälkeen lähdimme kävellen El Rastroon. Rastro on suuri La Latinan korttelia kiertelevä ulkoilmatori, jossa myydään uutta ja vanhaa, vaatteita, koruja, krääsää, antiikkia, turistitavaroita, kodinkoneita...paljon! En ollut kuullut kovin hyvää palautetta Rastrosta, mutta me kyllä tykättiin.  Tietysti ihmisiä oli tungokseen asti, mutta Rastrossa oli ihan kiva fiilis. Teinkin muutaman pikkuostoksen; huivin 2€, kaksi koristetyynyliinaa 1€ kpl, kaksi kaulakorua yht 6€ ja hauskan kotelon metron kuukausikortille 4€. Edullista siis oli eikä tinkiä oikeastaan tarvitse kuin silloin, jos ostaa useamman tuotteen. El Rastro järjestetään siis joka sunnuntai La Latinan korttelissa klo 9-15. Mukaan ei muuten kannata ottaa arvotavaroita, paljoa rahaa tai avointa laukkua, sillä varkaita riittää. 

Lounaaksi herkuttelimme tapaksia la Latinan pikkukaduilla. Menimme vähän yli äyräiden, sillä annosten kokoa voi olla välillä vähän vaikea arvioida. Lounaan jälkeen pyörimme Plaza de Españan kautta Parque de la Montañaan. Matkalla nappasimme Starbucksista mukaan latet ja istuimme nauttimaan auringosta Templo de Debodin kauniisiin maisemiin. Templo de Debod on Egyptiläinen pienehkö kivistä ennen ajanlaskumme alkua rakennetu temppeli. Kun 1960 luvulla Egyptiin rakenteilla ollut pato uhkasi temppelin olemassa oloa, Egypti lahjoitti sen Espanjalle. 1968 Templo de Debod kasattiin uudestaan pystyyn Madridin keskustan puistoalueelle. Parque de la Montaña on mielestäni Mardidin kaunein puisto. Templon takaa avautuu kauaskantava vihreä näkymä, joka on suosittu myös auringonlaskun aikaan.

Eilen eli lauantaina käytiin Ikeassa, jonne pääsee metroilla pari kertaa vaihtamalla. Ikea on kuitenkin senverran kaukana, että viimeisellä pysäkillä joudut ostamaan vielä toisen lipun (1€), jotta pääset ulos. Ikeasta tuli ostettua pari koristetyynyä, astioiden kuivatusteline, pari viinilasia ja punainen viltti. Aika pienillä ostoksilla olen siis kämpän suhteen selvinnyt, täällähän oli jo melkein kaikki!

Macaco - Madre Tierra

Hotellikierros

Huh, tulin juuri kotiin. Olen kierrelly reilut neljä tuntiä kävellen ja välillä metrolla ajellen ympäri Mardidia etsien hotellia äidille, siskoille ja siskon vauvalle (vasemmalla kuvassa) lokakuun puoleenväliin. Ei ole mikään itsestään selvyys löytää sopivaa hotellihuonetta kolmelle aikuiselle ja vauvalle, sopivalta sijainnilta ja sopivaan hintaan. Yllättävän paljon asioita pitää ottaa huomioon kun on neljäkuinen vauva vaunuineen mukana. Mahtuuko vaunut hissiin, vauvansängyt, tarpeeksi tilavat käytävät, kulkuyhteydet, turvallisuus... Kävinkin ensimmäistä kertaa elämässäni ihan tarkistamassa paikanpäällä kaikki booking.comista löytämäni varteenotettavat hotellit! Onneksi kävin, koska tasoissa oli huomattavia eroja sekä huoneiden että ympäristön suhteen. On otettava myös huomioon, että vaunuilla ei oikein metroihin mennä niiden ruuhkaisuuden ja pitkien rappusten vuoksi.

On ollut kamala ikävä jo kummipoikaa <3


Lopulta päädyin aivan keskustassa, Plaza de Españan nurkilla Gran Vialla sijaitsevaan hotelliin nimeltä Senator España Spa & Theatre hotel. Aula ja hotelli muutenkin näytti todella siistiltä, tilavalta ja tasokkaalta. Perhehuonetta en valitettavasti päässyt katsomaan buukkauksen takia, mutta luotan että hyvä on. Tein lopullisen varauksen booking.comin kautta, sillä sen kautta varattuna hinnat ovat melkein poikkeuksetta edullisempia kuin paikanpäältä varattaessa. Hinta olisi paikanpäältä varattuna ollut 150€ kalliimpi viideltä yöltä! Samaa saimme kokea myös esimerkiksi Thaimaassa. Tykkään muutenkin Booking.comista ja teen melkein poikkeuksetta kaikki hotellivaraukset sen kautta maasta riippumatta; Paljon hotelleja ja asiakaspalautteita. Varaukset ovat aina menneet perille ja mahdolliset peruutuksen sopimusten puitteissa onnistuneet. 

 Kuva Callaolta. Lähellä varaamaani hotellia.

Kiertely eri puolilla Madridia teki kyllä myös minulle hyvää. Nyt vasta oikeasti ymmärrän miten kivalla alueella asun. Ei tämä nyt mikään maailman kaunein ja viimeisen päälle siistein ole, mutta mukavan rauhallinen,  nätti, kiireetön ja lähellä kaikkea. Etenkään Parque Retiron takana olevaa (Kaakkois-Madrid) en pitänyt kovin viehättävänä, sillä siellä on liian kova liikenne, liian kova kiire, suuria monikaistaisia teitä ja jotenkin kylmää...

Olen jo alustavasti alkanut miettiä ohjelmaa äidille ja siskoille 13-18.10 väliselle ajalle. Laitan sitten tännekin vinkkejä viiden päivän reissuun Madridissa!

Somosaguas ja pieni hetki politiikkaa

Kävin äsken omalla kampuksellani nimeltään Somosaguas. Somosaguas on vähän kauempana kaupungin keskustasta, noin 15min bussimatkan päässä Moncloan asemalta. Universidad Complutense de Madridin yliopisto siis jakautunut useampii kampusalueisiin. Espanjan kurssi on ollut ihan tuossa pääkampuksella eli Ciudad de Universitarialla, kun taas kaikki yhteiskuntatieteellisen ja economían kurssit ovat Somosaguaksella.

Kampus oli karsea! Onneksi olin siihen varautunut, enkä pahemmin säikähtänyt. Harmaita betonitaloja, punaisia tiilirakennuksia, kuollutta nurmikkoa, graffiteilla täytettyjä hylätyn näköisiä rakennelmia, metalliverkkoaitoja... Jos oikein muistan, ainakin meidän rakennus on toiminut aikaisemmin vankilana! Vankilalta tai hyvin neuvostoliittolaistelta se ainakin näytti....Noh, se on mitä on ja mitä sitä suotta murehtimaan :) Edelleen tosin varmistui fiilis, että otan vain muutaman kiinnostavan kurssin alkuviikolle. Enemmän aikaa aijon käyttää Espanjassa ja lähimaissa matkustelemiseen sitten kun Jerekin tulee. Täällä on siis sellainen systeemi, että kurssit ovat joko alku- tai loppuviikon kursseja tarkoittaen sitä, että voit vaikka valita kaikki kurssisi alkuviikon kursseista, jolloin loppuviikko jää vapaaksi. Kuulostaa erittäin hyvältä!

Espanjassa ihmiset tuntuvat olevan yleisesti "poliittisempia" kuin Suomessa. Poliittisuudella tarkoitan tässä yhteydessä tietynlaista aatteellisuutta, yhteiskunnallisista asioista keskustelua ja mielipiteiden määrää. Keskustelut menevät usein syvemmälle yhteiskuntaan ja sen rakenteisiin. Tämän sanon vertailusta pois sulkien espanjalaiset ja suomalaiset valtio-opin opiskelijat ja puhun muiden alojen ihmisistä. Se antaa helpomman vertailupohjan.

 Luulisin, että poliittisuuden määrän eroon vaikuttaa etenkin yhteiskunnallinen ja taloudellinen tilanne. Talouskriisi on purrut Espanjaa huomattavasti pahemmin kuin Suomea. Espanjan työttömyysprosentti on tällä hetkellä reilu 20% (vertaa suomen n 7.5%) ja taloudellinen tilanne epävakaa. Kreikan tasosta ei kuitenkaan onneksi tarvitse vielä puhua. Suuria eroja verrattuna Suomeen on myös Baskimaan tilanteessa, pakolaisten määrässä, itsehallintoalueissa... Ihmisiä tuntuu kiinnostavan kuka tekee päätöksiä ja minkälaisia. Suomessa on mieleistäni havaittavissa politiikkaan ja päätöksentekoon turtumista. Ihmisiä ei joko jaksa kiinnostaa poliittiset teemat, he ajattelevat että asiat etenevät kätevästi omalla painollaan tai kokevat vaikutusmahdollisuutensa (mielestäni virheellisesti) pieniksi. Samaa ajatustyylia on nähtävissä myös esimerkiksi Ruotsissa. Onkin erittäin huolestuttavaa, että perussuomalaistet ja ruotsidemokraatit ovat saaneet lisää kannattajia. Aivan kuin nämä ihmiset  eivät näkisi vikaa omassa itsessään vaan haluaisivat ulkoistaa ongelmansa muiden syyksi. 

Oli miten oli, Espanjassa ollaan poliittisia. Lähitulevaisuuden esimerkkinä nämä mainokset bussiasemilla, banderolleina, graffiteina... Mainokset kertovat 29.9 järjestettävästä yleislakosta. On varmaan sanomattakin selvää, että kyseinen mainos on kommunistisen puolueen. Tämä on sitten taas sitä toista ääripäätä. Itse olen enemmän kultaisen keskitien kulkijoita, tyypillinen vaaka.

Clases da Salsa y Vino Tinto

Eilen kävin ensimmäistä kertaa Madridissa salsatunneilla. Tunnit ovat aina tiistaisin Vassana nimisessä baarissa Pradon lähellä. Opettaja oli todella hyvä, mutta baari on harmillisen pieni ja tanssijoita todella paljon. Ihmiset astuvat koko ajan toistensa varpaille ja pyörähdykset eivät onnistu ilman osumia. Hyvä alku kuitenkin, sillä toivottavasti huomenna torstaina pääsen Paulan kanssa "aidoille" madridilaisille salsatunneille! Ideana on, että tunti maksaa 8€ sisältäen yhden juoman. Tanssitunnit kun ymmärtääkseni järjestetään melkein aina jonkinlaisissa baareissa tanssilattialla. Tunnin jälkeen ihmiset jäävät tanssimaan vapaasti ja istumaan iltaa!

Harmittaa, että kameran akku oli loppunut, mutta uusi yritys sitten huomisen salsatunneilla!

(kuva: http://www.facebook.com/home.php?#!/event.php?eid=140648745979373&ref=ts)

Täällä saa kokoajan uusia tuttuja etenkin Erasmusten kesken. Kaikki on kaikille uutta ja mitään asetelmia ei kunnolla ole ehtinyt muodostumaan. Esimerkiksi eilen menin salsatunnille Johanna ja Christinan kanssa, mutta takaisinpäin lähti kaksi uutta tyttöä mukaan. Irene Ruotsista ja Rita Portugalista. Kävimme sitten vielä  yhdessä istumassa iltaa La Latinan korttelissa punaviinin ja tapasten kera. Rakastan punaviinejä mutta Mardidissa ei ole tullut vielä oikeastaan ollenkaan maisteltua. Johtuu varmasti lämmöstä, sillä kesäisin olen enemmän valko- ja kuohuviini-ihminen. Syksyn tai viileämmän illan tullen pääsen taas takaisin punaviineihin. Pidän yleensä  eniten Chileläisistä viineistä, mutta enemmän sanottavaa on rypäleillä. Minulla on paljon oppimista, mutta jotain suuntaa jo osaan sanoa. Cabernet Sauvignon, Merlot ja usein  myös Zinfandel sopivat parhaiten minulle. Ympäripyöreästi voisi kai sanoa että täyteläiset ja reilusti mausteiset viinit sopivat parhaiten minun makuihin. Pahimpia kokemuksia ovat karvaat, vesimäiset ja pistävät viinit. Syrahin kanssa olenkin aika varovainen ja tykkään siitä oikeastaan vaan jonkun muun rypäleen tukena. Ehkä parhaiten viinimakuani vastaavat yllättäen Kalifornialaiset Beringer viinit kuten Stone Cellars Cabernet Sauvignon tai Clear Lake Zinfandel. Jos ei ole Zinfandel rypälettä aikaisemmin kokeillut, niin suosittelen jälkimmäistä.

Huomenna joudun jättämään espanjanluennot väliin, sillä menen ilmoittautumaan Somosaguaksen kampukselle omaan tiedekuntaan nimeltään Ciencias Políticas y Sociología. Ymmärtääkseni kurssit alkavat hiljalleen joko ensi viikolla tai viimeistään lokakuun ensimäisellä kokonaisella viikolla eli neljäs päivä lokakuuta. Olen ajatellut ottaa ainakin Relaciones Internationales kursseja tai kursseja sieltä täältä aiheiden kiinnostavuuden ja professorin selkeyden mukaan. Toivottavasti huomenna olen vähän selvemmin perillä asioista. Onneksi Satu ja Eetu, jyväskyläläiset valtio-opin opiskelijat, ovat auttaneet facebookin välityksellä aina kun ollut jotain kysyttävää. He ovat siis olleet aikaisemmin Madridissa vaihdossa.

Image: Carlos Porto / FreeDigitalPhotos.net

Miksi ihmeessä naimisissa?

Tämä kysymys toistuu useamman kerran päivässä, oikeastaan aina kun tapaa uusia ihmisiä. Pohjois-Eurooppalaiset ottavat asian yleensä kohteliaan tyynesti ja jatkavat keskustelua eteenpäin, mutta Etelä-Eurooppalaisten kanssa tilanne on ihan toinen. Ensimmäisen kerran kun minulta kysyttiin "mutta miksi olet naimisissa?" kysymys tuntui hauskalta ja vastasin siihen mielelläni. Vastaus kysymykseen on helppo; Elämässä kaikki on niin kuin pitää, täydellistä. Olen nähnyt tarpeeksi tietääkseni mitä haluan ja minun ei tarvitse etsiä mitään. Olen ehtinyt kiertää maailmaa yksin ja itsenäistyä. Ja mitä elämän kokemuksiin tulee, naimisissa oleminen ei tule niitä mitenkään tulevaisuudessa vähentämään - Päinvastoin. Ainoa muutos on se, että koemme nyt Jeren kanssa yhdessä. 

Nyt kysymys alkaa jo reilusti ärsyttämään. Etenkin kun kysyjän pitää vääntää naamalleen epäuskoisen kauhistunut ilme, joka ei haihdu vaikka olen jo kysymykseen vastannut. Vastauksesta seuraa toteamus "niin, mutta silti, olet vasta kaksikymmentäkolmevuotias, miksi ihmeessä?" Ymmärrän kyllä, että monille tämän ikäisenä naimisiin meneminen olisi hurja juttu, mutta miksi et antaisi toisen elää elämäänsä omalla tahdillaan. Viimeinen niitti tuli tänään bussissa kun Italialainen opiskelija (mies) kysyi näiden kysymysten jälkeen "onko sinulla siis lapsi?" "Ei." "Ihanko vaan rakkaudesta?" "Niin." "Sanoiko miehesi että sinun pitää joko mennä naimisiin tai jäädä Suomeen" "EI." Jeez, shut up already... 

Prado & Parque Retiro

Sunnuntai kului kulttuurin ja auringon parissa. Päiväksi menimme Johannan kanssa taidemuseo Pradoon, joka sijaitsee aivan toisella puolella kaupunkia, mutta kuitenkin taas hyvien metroyhteyksien päässä. Eetulta saatu vinkki osoittautui oikeaksi ja Prado oli tosiaan ilmainen alle 25v opiskelijoille/ulkomaalaisille opiskelijoille joka päivä. Onneksi oltiin museolla jo reilusti ennen kello viittä, jonka jälkeen museo on sunnuntaisin ilmainen kaikille. Puoli viiden maissa Pradon lippuluukulle kiemurteli jo sadan metrin jono! Minun mielestä yleinen 8€ sisäänpääsymaksu ei ole kova hinta siitä, että pääsee museoon hiljaisempana aikana ilman jonoja ulkona ja ryysistä sisällä. Myös arkipäivinä suosittelisin menemään Pradoon jo viimeistään kolmen maissa. Prado on muuten aina maanantaisin suljettu!

Prado vastasi aika paljon odotuksiani. Historiallisesti erittäin tärkeitä vanhoja maalauksia kulttuurisesti tärkeiltä taiteilijoilta kuten Goyalta, Grecolta, Rembrantilta, Velazquezilta, Murillolta...paljon. Niinkin paljon, että saa hetkeksi täyden ähkyn romantiikasta, raamatullisista aiheista, kuninkaallisista muotokuvista, Jeesuksen ja Marian kuvista... Odotankin jo innolla poikkeavamman tyylin kuten Picasson ja Dalin näkemistä. Saan niistä huomattavasti enemmän irti. Pradon teokset lähinnä herättävät mielenkiintoa historiallisessa mielessä, mutta minun taiteellista makua eivät niinkään hivele. Tietysti jotkun teokset miellyttivät, kuten Goyan La maja denuda! http://en.wikipedia.org/wiki/La_maja_desnuda 

Ylhäällä kuva Parque del Retiron keskeltä löytyvä Palacio de Cristal. Kaunis lasista ja metallista koostuva sisältä melko tyhjä rakennus, jossa on yleensä pari modernia taideteosta esillä. Parque del Retiro on muutenkin todella kaunis, vihreä, suuri ja viihtyisä puisto, joka sijaitsee kaupungin kaakkoisosassa aivan Pradon takana leviten pitkälle pohjoiseen ja etelään. Puistossa on suihkulähteitä, neliönmuotoinen tekojärvi soutelijoineen (allas on oikeasti souteluun aivan naurettavan pieni!), kojuja, kahviloita ja viikonloppuisin hyvällä ilmalla paljon paljon iloisia ihmisiä. Puisto on kuitenkin niin suuri, että ruuhkaisimpanakin aikana omaa tilaa ja yksityisyttä riittää. Auringon laskun jälkeen en tietysti puistoja kenellekään suosittelisi turvallisuussyistä, mutta sehän nyt on ihan sama joka paikassa maasta tai kaupungista riippumatta. 

Saatiin tänään vihdoin Jeren kanssa Skypet ladattua. Aikaisemmin Jere on soitellut hotcom.fi:n kautta. Minäkin olen käyttänyt hotcomia silloin kun soittelen Yhdysvaltoihin. Sinne, voit ladata haluamasi summan puhelutilille, jonka jälkeen soitat ensin hotcomin "operaattorinumeroon", jonka jälkeen voit näppäillä lopullisen puhelun vastaanottajan numeron. Puhelut ovet mielestäni ainakin Yhdysvaltoihin tosi edullisia, etkä koskaan voi puhua yli varojesi, sillä puhelu katkeaa varoituksen jälkeen jos puhut yli ladatun puheajan.

Kohta taas nukkumaan. Huomenna on taas espanjan tunteja kymmenesta kahteen, jonka jälkeen ajattelin käydä ainakin juoksemassa Parque del Oestessa.

O'Connells ja pari heräteostosta!

Lauantai on mennyt rauhallisissa merkeissä, koska eilen viihdyttiin itävaltalaisen Johannan kanssa Solin lähellä olevassa O'Connellssissa. Mentiin aikaisin jo ennen kymmentä ja istuttiin yömyöhään asti! Paikka oli tosi hauska etenkin alkuillasta, koska palvelua, hyvää musiikkia, tilaa ja edullisia juomia riitti! Paikan erikoisuutena on 15€ maksava bucket of beers eli kuusi sitruunoilla varustettua coronaa metallisessa jäillä täytetyssä sangossa.Toinen sanko alkoi jo vähän koetella fysiikkaa, mutta espanjan puhuminen tuntui helpottuvan...Oli tosi hauskaa!!

Inhottavaa on ainoastaan, että monissa baareissa saa vielä polttaa. Hiukset haisevat savulta vielä pesunkin jälkeen...

Ei siis käyty eilen valokuvanäyttelyssä, mutta mennään huomenna tai viimeistään maanantaina. Huomenna on ohjelmassa ainakin Museo Del Pradoon eli suureen taidemuseoon tutustuminen! Jos olen oikein ymmärtänyt, niin kaikki museot ovat aina sunnuntaisin sisäänpääsymaksuttomia. Goya ja Velázquez ovat vielä aika vieraita minulle, saa nähdä miltä huomisen jälkeen tuntuu. Luulen kyllä että olen enemmän Miró, Dali, Picasso tyyppiä, joten täytyy käydä pian käydä katsomassa myös Centro de Arte Reina Sofía. Tiedän taiteesta vielä ärsyttävän vähän, joten taidemuseoihin tutustuminen tulee tarpeeseen. 

Lähdin kävelemään iltapäiväksi ihan uuteen suuntaan. Madridissa yksi ihanimmista asioista on se, ettei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Kotiovelta voi valita minkä tahansa suunnan ja aina kadunvarret ovet täynnä tavernoja, ravintolaita, kampaamoita, elokuvateattereita (todella paljon),  pieniä puoteja, suuria kauppakeskuksia, edullisia happismyymälöitä, kalliita degintuotteita, apteekkeja... Aina löytää jotain uutta. Tänään kävelin Malasañaa, joka tosi kivaa aluetta. Pari heräteostostakin tuli tehtyä; Ostin espanjan kielisen  Nuria Rocan pokkarin nimeltä Los caracoles no saben que son caracoles. Pokkari ei ole liian paksu ettei sitä kokisi toivottomaksi ja teksti on yllättävän helppolukuista. Teki mieli ostaa myös Coelhon 11 minutos, mutta teksi näytti vielä ihan liian raskaalta espanjaksi luettavaksi. Luin los caracolesista muutaman ensimmäisen sivun kun kävin Starbuckissa pastasalaatilla.

 

Löysin myös MACin liikkeen calle de Fuencarralta. Ostin mineraaliposkipunan ja luomivärisetin, johon saa valita itse värinapit kymmenistä vaihtoehdoista. MAC taitaa olla täällä keskimäärin n.10€ edullisempi kuin Suomessa. Tykkään MACin meikeistä, koska ne ovat hyvälaatuisia ammattilaismeikkejä ilman "luksusmerkki"-hintalisää. Hyvä hintalaatusuhde. Muuten olen kyllä ollut aika säästäväinen ja Madridissa pystyy elämään myös aika pienellä budjetilla, jos vuokraa ei oteta huomioon!

Meidän talon hissi on seonnut. Koko ajan pitää ärsyttävää wiuwiuwiuwiu ääntä. Ensin luulin että seinänaapurin vanha kovaääninen herätyskello olisi jäänyt soimaan, mutta oikea syyllinen siis löytyi lopulta. Hissi on vielä ihan minun asunnon seinän vieressä. Lähetän hissin aina välillä yläkertaan niin ei mene hermot. Toivottavasti joku yläkerrasta menettäisi hermonsa ja soittaisi korjaajalle. Minulla ei kyllä ole energiaa ja kielitaitoa lähteä tuollaista soittelemaan ja selvittämään.

Hyvää yötä :)

Caixa?

 

On perjantai iltapäivä.

Aamupäivän vietin espanjan kurssilla, jolla käsiteltiin tänään subjunktiivia, härkätaisteluja ja Don Quijotea. Vasemmalla läheisessä puistossa kuvattu Don Quijote, Sancho Pancha ja ylempänä kirjoittaja Miguel de Cervantes. Tarina on tuttu, mutta täytyy myöntää, että kirjaa en ole vielä lukenut. Täytyy ottaa seuraavaksi iltalukemiseksi.

Tuntuu, että espanjalaisen yliopiston opettajat tuovat reilusti suomalaisia opettajia suoremmin mielipiteensä esiin. Valtio-opissa on tietysti suomessakin opettajilla enemmän omia mielipiteitä mukana, mutta ainakin taloustieteissä niitä vältellään ja tukeudutaan usein teoriaan. Siksi tuntuukin oudolta, että opettaja esittää mielipiteitään sen enempää erittelemättä niitä faktoista. Olen toisaalta saanut sellaiset käsityksen, että espanjalaisessa yliopistomaailmassa arvostetaan kyseenalaistamista enemmän kuin Suomessa. Totuus luultavimmin selviää vasta omien opintojen alkaessa. Kyseenalaistaminen tuntuu kaukaiselta luksukselta, kun pelkkä kontekstin ymmärtäminen vaatii herpaantumatonta keskittymistä.  

http://obrasocial.lacaixa.es/nuestroscentros/caixaforummadrid/infancia_es.html

Olen löytänyt hyvän espanjankielisen "uutiskanavan" nimeltään La2 Noticias. http://www.rtve.es/noticias/enla2/la2-noticias/ . Se käsittelee ajankohtaisia asioita hieman tavallista uutislähetystä syvemmin sisältäen aiheita kulttuurista, politiikasta ja espanjalaisesta elämästä. Sain tätä kautta tietää, että Madridin Caixa Forumissa on tänään auennut uusi kuvanäyttely nimeltään Infancia. Kuvat ovat Isaben Muñosin kuvaamia ja näyttely on toteutettu yhteistyössä Unicefin kanssa aiheena lasten oikeudet. Neljässä eri maanosassa kuvatut lapset edustavat omia kulttuureitaan ja paikallisia oloja. Jos Paula lähtee mukaan, menen tänään katsomaan näyttelyä!

Tänään olen ollut aika väsynyt, koska viimeöinen ukkosmyrsky herätti moneen kertaan. En ole koskaan kuullut niin kovia jyrähdyksiä, ekä yleensä edes herää mihinkään! Nyt jää kyllä lenkki väliin ja menen syömään tällaista herahtavaa pestomozzarellasalaattia.

On muuten kova ikävä Jereä. Tykätään samoista asioista ja ollaan jo niin kasvettu yhteen, että jonkun asian kokeminen yksin ei enää anna yhtä paljon, kuin se, että sen saa jakaa toisen kanssa. Tiedän, että nämä viisi viikkoa yksin Madridissa tekevät todella hyvää espanjan puhumisen ja uusiin ihmisiin tutustumisen kannalta, mutta kyllä sitä silti odottaa niin paljon lokakuun yhdennettätoista päivää...

Arkea?

 Päivät ovat alkaneet hieman tasoittua. Kymmenestä kahteen käyn espanjan luennoilla, jonka jälkeen käyn kavereiden kanssa lounaalla. Eilen käytiin perimadridilaisessa lounaspaikassa. Tapana on, että valitaan kolmesta vaihtoehdosta yksi alkuruoka, samoin yksi pääruoka ja jälkiruoka tai kahvi. Tällaiset lounaat maksavat yleensä maksimissaan kymmenen euroa juomineen. Eilen söimme alkuruoaksi gazpachoa ja pääruoaksi espanjalaista tortillaa. 

Tänään kävimme kivassa ruokapaikassa nimeltään Cien Montaditos! Täällä täytät etukäteen lomakkeelle tilauksesi, johon valitset haluamasi määrän erilaisia montaditoja. Lomakkeeseen kirjoitetaan myös juomat. Tilausta varten viet lomakkeen tiskille jossa tilauksesi otetaan vastaan, maksat ja pääset juomien kanssa odottamaan pöytään nimenhuutoasi. Montaditot ovat pieniä "patonkejä/sämpylöitä", joihin on melkein sata erilaista täytettä. Katkarapuja, tuorejuustoa, chorizoa, kanaa paprikalla... Yksi montadito maksaa euron ja isot tuopit olutta tai tinto veranoa ainakin keskiviikkoisin vain euron! Tänään siis syötiin ja juotiin neljällä eurolla per henkilö. Jere kyllä vaatisi ehkä 5-10 montaditoa, mutta ei tulisi sekään kalliiksi. 

Lounaan jälkeen tulen yleensä kotiin lepäämään hetkeksi kirjan kanssa tai kirjoittelemaan blogia. Tänään tein kotimatkalla kaksi heräteostosta alennusmyynneistä; korkokengät maksoivat 9.99€ ja mekko 5.90€! Ensimmäiset vaateostokset Madridista! 

Iltapäivisin käyn usein lenkillä ja alan valmistautua iltaa varten. Iltaisin käyn usein Paulan ja Paulan kavereiden kanssa istumassa tapaksilla. Melkein joka ilta olisi myös joku party jossain yökerhossa, mutta pitää miettiä myös seuraavan aamun luentoja!

Parques

On sunnuntai ilta. Tämä päivä on mennyt rauhallisesti pitkään nukkuessa ja puistossa uuden kirjan kanssa.

Eilen oli Noche Blanca ja viihdyin kivassa porukassa ulkona puoli neljään asti! Silti olin se joka lähti ensimmäisenä kotiin, silla muut jatkoivat vielä toiseen yökerhoon loppuyöksi. Erasmus fiesta oli tällä kertaa viiden tähden hotellissa kolmannessatoista panorama kerroksessa avoimessa tilassa niin, että joka suuntaan oli avoin näkymä kaupungin yli. Juomat olivat tosi kalliita, 12€ juoma! En kyllä uudestaan menisi, koska tykkään enemmän kotoisammista ja edullisista baari/ravintoloista, mutta kivaa oli. Kaapissa oli valkoinen mekko valkoiseen yöhön :)

Kävin eilen aamupäivästä tarkistamassa tasokokeen tulokset ja ensi viikon aikataulut yliopistolta. Olin yksin, mutta tapasin sattumalta toisen yksin liikenteessa olevan tytön, Johannan Itävallasta. Lähdettiin yhdessä tulosten jälkeen kirjakaupoille ja kiertelemään ydinkeskustaa. Kiva kun melkein kaikki ovat ottaneet tavaksi puhua vaan espanjaa. Puhuminen sujuu jo aika paljon paremmin! 

 

Käytiin Plaza del Solilla, Plaza Mayorilla, Catedral de nuestra señora de la Almudenalla, Palacio realilla…ja muutenkin vain kierreltiin keskustan kapeampia katuja.

 

Kävin äsken kävelemässä ja lukemassa samassa puistossa, jossa käyn juoksemassa. Aloitin uuden kirjan, Hemingwayn The first 49 stories, eli Hemingwayn 49 pienehköä tarinaa. Luin ensimmäisen nimeltään The short happy life of Francis Maconber, jossa oli vahvasti imperialistinen fiilis ja ironinen kuvaus avioliiton tasapainottavista voimista. Ihan hauska. 

Olen rakastunut Madridiin

Siinä vaiheessa kun hedelmäpuodin myyjä antaa pitkän kuulumisten vaihdon jälkeen kaupanpäällisiksi kennollisen munia, voi tuntea olevansa tervetullut. 

Aurinko on paistanut koko päivän. Aloitin taas juoksemisen ja kävin tarkistamassa Madridin ihanat suuret puistot. Tai oikeastaan marginaalisen osan niistä, mutta alku kuitenkin. Lenkkeilin tunnin verran Parque de Oesten hiekkaisia polkuja. Polut ovat leveitä ja haarautuvat moniin eri suuntiin. Mitään tiettyä reittiä ei oikein pysty valitsemaan. Pitää vaan kääntyä risteyksestä sinne minne tuntuu. Lenkin jälkeen vain istuin hetken puiston nurmikolla auringossa valmistautuen juoksemaan takaisin asunnolle panadería leipäpuodin kautta. Croissantit herahtaa aina.

Olen syönyt liikaa hedelmiä… Taas alkaa tulla ihottumaa ja pöydällä on vielä kolme nektariinia ja yksi iso melocoton odottamassa. Katsoo kuinka pitkään keho kestää. On ihana käydä pienissä puodeissa ostoksilla. Jutella hetki myyjän kanssa, nauraa huonolle espanjalle ja jatkaa matkaa. 

 

Saan ehkä tänään netin omaan asuntoon! Kirjoitin avunpyynnön paperille ja teippasin sen asunnon aulan ilmoitustaululle. Lapussa kerroin, että voisin maksaa tietyn summan kuukaudessa, jos saisin käyttää jonkun langatonta verkkoa tammikuun loppuun asti. Viiden minuutin päästä viestiin vastattiin tekstarilla! Näen tätä yläkerran henkilöä tänä iltana seitsemältä. Toivottavasti verkko yltää tänne asti ja illalla voin lähettää tämän viestin omalta koneelta! -- No, ei se onnistunut. Mukavan herrasmiehen langaton ei ylttanyt minun kamppaan. Naapurin rouvakin kavi tanaa tarjoamassa apuaan ja kertomassa erilaisista vaihtoehdoista. Jee, tunnen jo kaksi naapuria! Enemman kuin Suomessa oikeastaan koskaan.

Ylhaalla kuva asunnon naapurissa olevasta teatterista! 

Eilen oli siis tasokoe Erasmus kielikurssia varten. Koe meni varmasti ihan tasoa vastaavasti ja luennot alkavat sitten maanantaina. Neljä tuntia espanjan opetusta joka arkipäivä! Kuulostaa hyvältä. Eiköhän siinä ala aikamuodotkin hahmottua. Tasokokeessa tapasin tietysti paljon muita Erasmuksia ja eilinen ilta menikin uusien tuttujen kanssa. Vielä en kyllä ole löytänyt ihan sellaista porukkaa, jossa tuntisin olevan kotonani. On kuitenkin hauskaa tutkailla ihmisiä eri maista ja kulttuureista. Sterotypioita tietysti, mutta esimerkiksi Italialaiset ovat aika ärsyttäviä. Italialaiset ovat vain muiden italialaisten kanssa ja puhuvat keskenään vain italiaa. Italialaiset miehet ovat tunnetusti vähän avoimempia. Onneksi on naimisissa niin voi hyvällä omallatunnolla saattaa heti tietoisuuteen, että missä mennään. Saksalaiset, itävaltalaiset ja sveitsiläiset taas ovat usein aika huvittavia. Pitävät hyvin huolta siitä, että ihmiset pitävät heitä varmasti fiksuina, mutta yrittävät kuitenkin olla tosi cooleja . Sori, mutta jos nimi on Wolfgan ja mukana ulkona on kassissa banaani, niin sitä ei paljon ”villit-biletyskuvat-reilausreissulta” pelasta...  

Noh, mutta jos muut vaihtarit arvioivat suomalaisia minun perusteella, niin kuva olisi aika vaisu. En millään jaksa innostua kaikista erasmus-juhlista tai pilkkuun asti bilettämisestä. Eilenkin nautin kyllä illanistumisesta ulkona muutaman vaihtarin, tapasten ja parin cañan kanssa, mutta kun muut puoli kahdelta lähtivät baariin niin minä menin kotiin nukkumaan. Eihän tuo ole rouvien aikaa rietastella kaupungilla. hahaha. Ehkä vielä lauantaina repäisen kun on noche blanca ja teatterit, liikkeet ja baarit ovat auki koko yön. 

 

Ylla olevassa kuvassa uudet hiukset :) 

Oikeasti tykkään eniten istua iltaa Paulan ja Paulan kavereiden kanssa jossain pienessä ravintolassa tai baarissa, mistä saa myös jotain pientä syömistä ja pystyy juttelemaan. Vaikka espanjan puhuminen madridilaisten kanssa on vaikeampaa kuin vaihtareiden kanssa, tuntuu keskustelu kuitenkin jotenkin aidommalta…paikallisemmalta.

MADRID!

Yhtäkkiä olen täällä. Istun oman vuokrayksiön sängyllä tietokoneen kanssa. Kaikki on mennyt paremmin kuin olisi osannut kuvitella. Lähtöä edeltävänä päivänä Paula oli löytänyt Moncloan läheltä pienen yksiön. 25 neliötä, nätti, rempattu ja parhaalla mahdollisella alueella tarpeisiin nähden. Asunnon vuokraan kuuluu parisänky, pari kaappia, yöpöytä, lasinen ruokapöytä tuoleineen, verhot, pesukone, uudet pyyhkeet, uudet petivaatteet ja parit lakanat, lautaset, lasit, mukit, aterimet…590€/kk ei kuulosta ollenkaan pahalta!

Kadun nimi on Fernando Barrio, lähellä Calle vallehermosan ja Fernando el Catolicon risteystä. Tästä kävelee viisi minuuttia Moncloan bussipysäkille,  josta kaikki kampukselle menevät bussit lähtevät.  Alue on siistiä, väljää ja yllätykseksi melko vihreää. Kuvittelin Madridin ahtaammaksi, kapeita harmaita katuja ja saasteista…mutta tämä on kuin iso pikkukaupunki. Vanha ydinkeskusta ja Etelä-Madrid kuulemma vastaavat enemmän ennakkoluuloja.  Kotikatu kuvassa oikealla ->

Metrolle on vajaan viiden minuutin kävelymatka. Koko Argüellesin alue on täydellinen. Tavernoja, tapas paikkoja, pieniä liikkeitä, ravintoloita, asuntoja…  Autokaistojen ja leveiden kävelyteiden välissä kasvaa korkeita lehtipuita. Aurinko paistaa raikkaasti. Vain joissain ilmastoimattomissa sisätiloissa tulee kuuma. 

Paula on madridilainen meidän entinen aupair niiltä ajoilta kun kaikki kolme olimme vielä ala-asteella. Paula ei ole muuttunut yhtään. Ei ulkoisesti eikä luonteeltaan. Tuntuu, että vain minä olen vanhentunut! Ensimmäisen yön vietin Paulan vanhempien asunnolla ja sain yliannostuksen espanjaa ja myöhään valvomista lentojen ja pitkän päivän loppuun. Tänään kävin kirjoittamassa vuokrasopimukset ja ostamassa kiinalaisten liikkeestä kaikkea tarpeellista tiskiharjasta leppäkerttulaatikoihin. Suuren säkillisen hinnaksi tuli 11,30€. Kiinalaiset osaa.

Huomenna on kielikurssin tasokoe. Nyt olen kyllä ihan lukossa koko espanjan kanssa. Tulee liikaa kerralla ja sitten ei yhtäkkiä saa sanottua edes perus taivutusta. Toivottavasti viikon sisällä jo helpottaa. Rasittavaa kun joutuu vain kuuntelemaan suu auki mitä toisilla on sanottavana ja ehkä ymmärtääkin siitä suhteellisen paljon, mutta olla pystymättä vastaamaan oikein mitään järkevää. Sí, sí, vale, vale, claro, claro...TOUK! Aika ykspuolisia keskustelut siis vielä.

Kohta lähden Starbucksiin, koska siellä on melkein ilmainen langaton netti. Menee varmaan hetki ennen kuin saan nettiyhteyden tähän kämppään.  Sillä aikaa ei kyllä harmita istua iltapäivisin tunti Starbucksissa granden latten kanssa. Support our troops sanois amerikkalaiset…

   Hoodeja.