Olen rakastunut Madridiin

Siinä vaiheessa kun hedelmäpuodin myyjä antaa pitkän kuulumisten vaihdon jälkeen kaupanpäällisiksi kennollisen munia, voi tuntea olevansa tervetullut. 

Aurinko on paistanut koko päivän. Aloitin taas juoksemisen ja kävin tarkistamassa Madridin ihanat suuret puistot. Tai oikeastaan marginaalisen osan niistä, mutta alku kuitenkin. Lenkkeilin tunnin verran Parque de Oesten hiekkaisia polkuja. Polut ovat leveitä ja haarautuvat moniin eri suuntiin. Mitään tiettyä reittiä ei oikein pysty valitsemaan. Pitää vaan kääntyä risteyksestä sinne minne tuntuu. Lenkin jälkeen vain istuin hetken puiston nurmikolla auringossa valmistautuen juoksemaan takaisin asunnolle panadería leipäpuodin kautta. Croissantit herahtaa aina.

Olen syönyt liikaa hedelmiä… Taas alkaa tulla ihottumaa ja pöydällä on vielä kolme nektariinia ja yksi iso melocoton odottamassa. Katsoo kuinka pitkään keho kestää. On ihana käydä pienissä puodeissa ostoksilla. Jutella hetki myyjän kanssa, nauraa huonolle espanjalle ja jatkaa matkaa. 

 

Saan ehkä tänään netin omaan asuntoon! Kirjoitin avunpyynnön paperille ja teippasin sen asunnon aulan ilmoitustaululle. Lapussa kerroin, että voisin maksaa tietyn summan kuukaudessa, jos saisin käyttää jonkun langatonta verkkoa tammikuun loppuun asti. Viiden minuutin päästä viestiin vastattiin tekstarilla! Näen tätä yläkerran henkilöä tänä iltana seitsemältä. Toivottavasti verkko yltää tänne asti ja illalla voin lähettää tämän viestin omalta koneelta! -- No, ei se onnistunut. Mukavan herrasmiehen langaton ei ylttanyt minun kamppaan. Naapurin rouvakin kavi tanaa tarjoamassa apuaan ja kertomassa erilaisista vaihtoehdoista. Jee, tunnen jo kaksi naapuria! Enemman kuin Suomessa oikeastaan koskaan.

Ylhaalla kuva asunnon naapurissa olevasta teatterista! 

Eilen oli siis tasokoe Erasmus kielikurssia varten. Koe meni varmasti ihan tasoa vastaavasti ja luennot alkavat sitten maanantaina. Neljä tuntia espanjan opetusta joka arkipäivä! Kuulostaa hyvältä. Eiköhän siinä ala aikamuodotkin hahmottua. Tasokokeessa tapasin tietysti paljon muita Erasmuksia ja eilinen ilta menikin uusien tuttujen kanssa. Vielä en kyllä ole löytänyt ihan sellaista porukkaa, jossa tuntisin olevan kotonani. On kuitenkin hauskaa tutkailla ihmisiä eri maista ja kulttuureista. Sterotypioita tietysti, mutta esimerkiksi Italialaiset ovat aika ärsyttäviä. Italialaiset ovat vain muiden italialaisten kanssa ja puhuvat keskenään vain italiaa. Italialaiset miehet ovat tunnetusti vähän avoimempia. Onneksi on naimisissa niin voi hyvällä omallatunnolla saattaa heti tietoisuuteen, että missä mennään. Saksalaiset, itävaltalaiset ja sveitsiläiset taas ovat usein aika huvittavia. Pitävät hyvin huolta siitä, että ihmiset pitävät heitä varmasti fiksuina, mutta yrittävät kuitenkin olla tosi cooleja . Sori, mutta jos nimi on Wolfgan ja mukana ulkona on kassissa banaani, niin sitä ei paljon ”villit-biletyskuvat-reilausreissulta” pelasta...  

Noh, mutta jos muut vaihtarit arvioivat suomalaisia minun perusteella, niin kuva olisi aika vaisu. En millään jaksa innostua kaikista erasmus-juhlista tai pilkkuun asti bilettämisestä. Eilenkin nautin kyllä illanistumisesta ulkona muutaman vaihtarin, tapasten ja parin cañan kanssa, mutta kun muut puoli kahdelta lähtivät baariin niin minä menin kotiin nukkumaan. Eihän tuo ole rouvien aikaa rietastella kaupungilla. hahaha. Ehkä vielä lauantaina repäisen kun on noche blanca ja teatterit, liikkeet ja baarit ovat auki koko yön. 

 

Ylla olevassa kuvassa uudet hiukset :) 

Oikeasti tykkään eniten istua iltaa Paulan ja Paulan kavereiden kanssa jossain pienessä ravintolassa tai baarissa, mistä saa myös jotain pientä syömistä ja pystyy juttelemaan. Vaikka espanjan puhuminen madridilaisten kanssa on vaikeampaa kuin vaihtareiden kanssa, tuntuu keskustelu kuitenkin jotenkin aidommalta…paikallisemmalta.