Caixa?

 

On perjantai iltapäivä.

Aamupäivän vietin espanjan kurssilla, jolla käsiteltiin tänään subjunktiivia, härkätaisteluja ja Don Quijotea. Vasemmalla läheisessä puistossa kuvattu Don Quijote, Sancho Pancha ja ylempänä kirjoittaja Miguel de Cervantes. Tarina on tuttu, mutta täytyy myöntää, että kirjaa en ole vielä lukenut. Täytyy ottaa seuraavaksi iltalukemiseksi.

Tuntuu, että espanjalaisen yliopiston opettajat tuovat reilusti suomalaisia opettajia suoremmin mielipiteensä esiin. Valtio-opissa on tietysti suomessakin opettajilla enemmän omia mielipiteitä mukana, mutta ainakin taloustieteissä niitä vältellään ja tukeudutaan usein teoriaan. Siksi tuntuukin oudolta, että opettaja esittää mielipiteitään sen enempää erittelemättä niitä faktoista. Olen toisaalta saanut sellaiset käsityksen, että espanjalaisessa yliopistomaailmassa arvostetaan kyseenalaistamista enemmän kuin Suomessa. Totuus luultavimmin selviää vasta omien opintojen alkaessa. Kyseenalaistaminen tuntuu kaukaiselta luksukselta, kun pelkkä kontekstin ymmärtäminen vaatii herpaantumatonta keskittymistä.  

http://obrasocial.lacaixa.es/nuestroscentros/caixaforummadrid/infancia_es.html

Olen löytänyt hyvän espanjankielisen "uutiskanavan" nimeltään La2 Noticias. http://www.rtve.es/noticias/enla2/la2-noticias/ . Se käsittelee ajankohtaisia asioita hieman tavallista uutislähetystä syvemmin sisältäen aiheita kulttuurista, politiikasta ja espanjalaisesta elämästä. Sain tätä kautta tietää, että Madridin Caixa Forumissa on tänään auennut uusi kuvanäyttely nimeltään Infancia. Kuvat ovat Isaben Muñosin kuvaamia ja näyttely on toteutettu yhteistyössä Unicefin kanssa aiheena lasten oikeudet. Neljässä eri maanosassa kuvatut lapset edustavat omia kulttuureitaan ja paikallisia oloja. Jos Paula lähtee mukaan, menen tänään katsomaan näyttelyä!

Tänään olen ollut aika väsynyt, koska viimeöinen ukkosmyrsky herätti moneen kertaan. En ole koskaan kuullut niin kovia jyrähdyksiä, ekä yleensä edes herää mihinkään! Nyt jää kyllä lenkki väliin ja menen syömään tällaista herahtavaa pestomozzarellasalaattia.

On muuten kova ikävä Jereä. Tykätään samoista asioista ja ollaan jo niin kasvettu yhteen, että jonkun asian kokeminen yksin ei enää anna yhtä paljon, kuin se, että sen saa jakaa toisen kanssa. Tiedän, että nämä viisi viikkoa yksin Madridissa tekevät todella hyvää espanjan puhumisen ja uusiin ihmisiin tutustumisen kannalta, mutta kyllä sitä silti odottaa niin paljon lokakuun yhdennettätoista päivää...